Arkistojen hämäriä: Arto Rahikainen

Olipa kerran Travianissa (Suomi, S2) liittouma nimeltään -YK-. Liittouman perusti ja sitä veti demokratiaan ja inhimilliseen sydämellisyyteen uskova - mikä sotapelistä puhuttaessa on ehkä pienoinen paradoksi - Jmlbohem aka Jimbo eli blogisti itse. Tässä yksi monista liittoumaviesteistä syksyllä 2008, joita siis liittouman pelaajille lähettelin aina, kun oli asiaa - ja sitähän riitti. Tässä tapauksessa uusi pelaaja oli jälleen liittynyt porukkaan ja juttu harhailee sekä pelissä että elämässä, mutta kertonee jotain myös siitä intensiteetistä, jolla peliä paitsi pelattiin, myös elettiin, kun kaikki oli vielä siinäkin itselleni uutta ja hienoa...

Ave ystävät,

Olemme saaneet uuden jäsenen. Hän on Arthur.

Olipa kerran, kauan kauan sitten muinaisessa Englannissa mies, joka kokosi ritarinsa yhteisen pyöreän pöydän ääreen ja lausui: ”Tulin, näin, voitin”...öh, se olikin yksi toinen herra vielä tuota tarujen aikaa aiemmin, mutta kenties tämä uusimman rekrytointimme tarina Artorahista (eli Rahikaisen Artsista) onkin kiinnostavampi. Elämme nimittäin serverillä, jossa ritari-ihanteet, velhot ja kauniit neidot loistavat poissaolollaan. Täällä kansa on numeroita ja vain sotilailla on kasvot. Ja vaikka ne Travianin saksalaisten kehittäjien mielestä ovat hauskoja sarjisukkoja, ovat ne meidän tosikkojen mielissä myös uljaita sotilaita, joille elämä on seuraavan taistelun odottamista, pitkiä marsseja ja jättimäisiä pakituksia. Tai sit joku surkea raidausyritys tuntien päähän jonkun pelaajan kimppuun, joka lähettää pian viestiä, että olet kusipää.

Haukka on varmaan hyvin pettynyt, kun tässä vaiheessa joudun toteamaan, että tarina-arkustani ei tänä iltana löydy oikein mitään...voisin tietysti kertoa teille vaikka ukistani. Menen nimittäin huomenna hänen hautajaisiinsa. Muistan hänestä naurun ja leppoisan puhetavan. Muistan myös ainaisen nortin kärytyksen. Niin ja joka ikisen Kalle Päätalon opuksen tavaamisen useaan otteeseen. Mutta mitä ihmisestä jää jäljelle, kun Altzheimer tuhoaa aivot. Ehkä ne on sitten ne muistot. Ukille, kovalle kalamiehelle: kippis ja kulaus.

Takaisin peliin...Smeedymaan pakitus ja rauhanturvaoperaatio ovat siis historiaa ja on aika alkaa katsoa tulevaisuuteen. Taistelu jatkuu! Yksi uusista taistelijoistamme on nyt siis Arthur, joka liittyy Eteläiseen taisteluryhmäämme. Siellä sinua ohjastavat Eteläisen porukan tavoille korven keskeltä ponnistava tonihell (ryhmän johtaja) sekä Jope (varajohtaja).

Liittoumassamme on hienoa sakkia. Osan heistä tunnen paremmin, osan huonommin, mutta jotenkin minulla on hyvin luottavainen olo heidän suhteensa – tämä on porukka, johon voi luottaa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Voin luottaa siihen, että Jopelta saa foorumilla kommentin melkein asiaan ku asiaan ja voin luottaa siihen, että Haukka jaksaa ainakin lukea nämä viestini, vaikka en tarinoita jaksais aina väsätäkään. Voin luottaa myös siihen, että Raimo jatkaa jatkuvaa raidaustaan, vaikka mitä sattuis ja myös siihen, että Assa pelaa hyvää liittopeliä, vaikkei pitäisikään kovaa ääntä itsestään. Olette hieno ja monimuotoinen sakki, kiitos siitä.

Arthur, "arvonimeksesi" tuli Probus (ei sentään anal probus, hehheh) muinaisen Rooman valtakunnan 37. keisarin mukaan (pari tyyppiä on jo välistä tippunut poiskin, ne keisarit on siis jo salamurhattu ja yks valuu parhaillaan kuiviin tehtyään seppukun). Ave caesar! Morituri te salutamus - Hail Caesar! We who are about to die salute you.

Pääset nyt liiton sisäiselle foorumillemme, jossa kaikki kommentit ja uudet ketjuavaukset ovat tervetulleita. Eikä kannata pelätä "tyhmiä" kysymyksiä tai aiheita - kaikki on vielä kelvannut teutonistooreista (saakos niitä lisää :D) viikonloppusuunnitelmiin (vai eikö niitä enää ole, kun kesä meni jo?). Ja niin pitääkin – ihmisiähän tässä ollaan ja tutustua pitää, jotta voi oikeasti alkaa edes vähäsen välittää siitä, mitä kaverille tapahtuu, jotta on valmis rientämään apuun hädän hetkellä ja voi itsekin odottaa apua saavansa, kun sitä tarvitsee.

Nopeiden asioiden liittotason hoitoon ovat lisäksi liittoviestit tärkeä tapa. Tällaista [ally] -viestiä (tuo hakasulkuineen ja pienellä kirjoitettuna vastaanottaja-kenttään) voisit nyt kokeilla, että onnistuu ja kertoa, miltä tuntuu, kun olet nyt osa -YK-ta. Tämä on siis poikkeuksellinen kehotus käyttää liittoviestiä, vaikka yleensä emme sitä viestintämuotona joka risahduksesta suosi. Ja kaikille vielä muistutukseksi, että kun panette liittoviestiä tärkeistä liittotason asioista, niin osoittakaa se liitolle – tai kuten minä ”ystäville”. Koska sitähän te minulle olette :D

De mortuis nil (nihil) nisi bene. Kuolleista ei (pidä puhua) muuta kuin hyvää.
Jmlbohem, Kingdom of Kopsala and Augustania, -YK-