Onko sinulla ilmavaivoja? Muuta Purolaan. Täällä saamme nauttia UPM:n paperitehtaan tuoksuista - tunnettuahan on, että raha haisee. Piereminen voi olla kiusallinen vaiva, mutta Purolassa voit poksutella ihan rauhassa, ainakin ulkotiloissa. Jos sisätiloissakin pierettää, niin aukaise vain ikkunat ja tuuleta urakalla. Pienellä präntillä: Tehdas ei haise joka päivä vaan ehkä kerran viikossa.
Joku kertoi, että Purolassa ei ole kesällä paljon sääskiä, koska tehdas vaikuttaa niihin jotenkin. Jotain väreilyä ilmeisesti on ilmassa. Kakanhajuista väreilyä.
28.3.06
Saunailta
Vietinpä tuossa viime perjantaina saunailtaa Böhém-veli Idean kanssa. Känni-katastrofin ainekset olivat käsissä:
- en ollut ollut kännissä viime vuoden lokakuun jälkeen
- en ollut nauttinut sixpackia enempää olutta tänä vuonna
- en ollut nauttinut oluen olutta yli kuukauteen
- en ollut viettänyt saunailtaa Böhém-veljen kanssa aikoihin
- poikani oli mummulassa yökylässä
Olihan meillä hauskaa ja fiksuina miehinä juotiin saunassa jopa ykkösoluet kolmen keppanan kyytipojaksi. Syötiinkin, ainakin vähän, mutta pääasiassa juotiin. Olutta tosin vaan, mutta ei sitä näköjään vanha jaksa. Hauska oli jutella ja hauska oli nauraa - vanhat Känni-lehdet olivat huippuja. Levyjä kuunneltiin ja jauhettiin kakkia. Neljän aikaan mie jo nukuin säkkituolissa. Yhdeksän aikaan seuraavana iltana sain syötyä lämmintä ruokaa. Mahakipu vaivasi sunnuntaina. Maanantaiyönä kakkasin ilmaa ja nestettä. Tiistai on nyt ja elämä voittaa, vaikka väsyttääkin. Ei kyllä jostain syystä tee mieli kaljaa, enkä taida humalaan erehtyäkään vähään aikaan.
- en ollut ollut kännissä viime vuoden lokakuun jälkeen
- en ollut nauttinut sixpackia enempää olutta tänä vuonna
- en ollut nauttinut oluen olutta yli kuukauteen
- en ollut viettänyt saunailtaa Böhém-veljen kanssa aikoihin
- poikani oli mummulassa yökylässä
Olihan meillä hauskaa ja fiksuina miehinä juotiin saunassa jopa ykkösoluet kolmen keppanan kyytipojaksi. Syötiinkin, ainakin vähän, mutta pääasiassa juotiin. Olutta tosin vaan, mutta ei sitä näköjään vanha jaksa. Hauska oli jutella ja hauska oli nauraa - vanhat Känni-lehdet olivat huippuja. Levyjä kuunneltiin ja jauhettiin kakkia. Neljän aikaan mie jo nukuin säkkituolissa. Yhdeksän aikaan seuraavana iltana sain syötyä lämmintä ruokaa. Mahakipu vaivasi sunnuntaina. Maanantaiyönä kakkasin ilmaa ja nestettä. Tiistai on nyt ja elämä voittaa, vaikka väsyttääkin. Ei kyllä jostain syystä tee mieli kaljaa, enkä taida humalaan erehtyäkään vähään aikaan.
18.3.06
Törttöilijä
Tänä aamuna tuli taas vähän törttöiltyä auton kanssa. Käytiin keskustan Anttilassa ja lähdettiin sit sieltä ajamaan kohti Prismaa, mutta en päässyt ekasta risteyksestä kääntymään vasemmalle, joten päätin, että toisesta mennään ja risteyksen jälkeen panin vilkun päälle ja katsoin peileistä, että hyvin pääsee vasemmalle kaistalle. No, tumppasin siihen väliin ja takana tullut töötötti sitten - ihan syystäkin. Kiroilin sille silti ääneen, että "v****u, näytinhän mä vilkkua!" No, aina ei liikenteessä oo helppoa.
Mentiin sit Prisman pihalla ja koska bensavalo vilkkui, niin ajoin ensin tankkaamaan. Tankkailin siinä aikani ja sit se eka kerran naksahti poikki se bensantulo. Painoin vähän hiljemmin, että tankataan nyt kerralla kunnolla ja kattelin siinä ties minne miettien ties mitä ja yhtäkkiä alkoi kuulua jostain lirinää. Bensa valui tankin suulta auton reunaa pitkin maahan, kun olin tankannut vähän liikaakin. Hyi mua. Hävetti ja syystäkin, joku täti jäi oikein mollottamaan, että mitä se tuokin bensaa maahan lorisuttelee, mutta en minä tahallaan. Ei sitä onneksi tainnut maahan mennä kuin ehkä joku desi ja sekoittui sitten lumeen. Kädet haisi bensalle ja autokin vähäsen.
Tässä välissä piti luonnollisesti käydä käsien pesulla, koskapa olen joskus vähän liiankin tarkka käsihygieniasta, tosin voiko liian tarkka ollakaan, koska käsien kautta kuitenkin leviää monet tauditkin ihmisten välillä...
No, se tästä ois vielä puuttunut, että oisin kaupassa ajellut ostoskärryillä jonkun päälle, mutta onneksi ei osunut.
Mentiin sit Prisman pihalla ja koska bensavalo vilkkui, niin ajoin ensin tankkaamaan. Tankkailin siinä aikani ja sit se eka kerran naksahti poikki se bensantulo. Painoin vähän hiljemmin, että tankataan nyt kerralla kunnolla ja kattelin siinä ties minne miettien ties mitä ja yhtäkkiä alkoi kuulua jostain lirinää. Bensa valui tankin suulta auton reunaa pitkin maahan, kun olin tankannut vähän liikaakin. Hyi mua. Hävetti ja syystäkin, joku täti jäi oikein mollottamaan, että mitä se tuokin bensaa maahan lorisuttelee, mutta en minä tahallaan. Ei sitä onneksi tainnut maahan mennä kuin ehkä joku desi ja sekoittui sitten lumeen. Kädet haisi bensalle ja autokin vähäsen.
Tässä välissä piti luonnollisesti käydä käsien pesulla, koskapa olen joskus vähän liiankin tarkka käsihygieniasta, tosin voiko liian tarkka ollakaan, koska käsien kautta kuitenkin leviää monet tauditkin ihmisten välillä...
No, se tästä ois vielä puuttunut, että oisin kaupassa ajellut ostoskärryillä jonkun päälle, mutta onneksi ei osunut.
17.3.06
Ei vaihteeksi mitään erityistä sanottavaa
Olipas pitkä viikko, siltä ainakin tuntui. Sitä myös työkaverin kanssa pohdittiin. Oli muutama aika hiljainen päivä töidenkin osalta, joten siksi päivätkin kai mateli.
Blogiinkaan en ole jaksanut juttuja väsätä, kun ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Mieluummin sitten kommentoinut muiden juttuja niiden blogeissa.
Miro ollut koko viikon flunssassa. Itellä ollut koko ajan kans semmoinen olo, että kohta iskee. Saa nähdä, iskeekö nyt, kun viikonloppu alkoi.
Leikkasin mun fledan tai no Laura pääasiassa leikkasi. Tuli aikas lyhkänen ;-) Miro oli vähän huolissaan, että kasvaako se iskän tukka takaisin, kun mun staili on taas vaihteeksi a) partainen skinhead b) siperialainen rangaistusvanki (appiukon mukaan) c) moottoripyöräjengiläinen d) melkein kalju hevari. Tai sit vaan e) kesätukka. Noh, kommentit siitä ovat olleet "aika lyhkänen siitä tuli" (Laura), "tuntuu karmealta" (Miro) ja "ihan liian lyhyt, näyttää joltain...koiralta!" (äitini).
Battlestar Galactican kakkoskausi katottiin loppuun ja se meni nyt tauolle. Höh. Se kyllä vähän jankkasikin paikallaan. Jospa ne keksii taas jotain mielenkiintoista ens kaudelle, joka alkaa maailmallakin vasta lokakuussa. Siinä vaiheessa mullakin on jo kolme lasta. Liekköhän siinä vaiheessa tietää jo siitäkin, jatkuuko työt vuoden vaihteen jälkeen vai ei...
Huomenna tulee Tottenhamin peli Canal+lta. Pitäisköhän kutsua vanha kamu kylään, kun ei oo nähnyt taas ketään vähään aikaan. Työkaveri on ollut oikeastaan ainoa kodin ulkopuolinen kaveri, jota oon nähnyt. Se on kyllä mukava tyyppi sekä työkaverina että muutenkin, mutta vois olla ihan mukava nähdä muitakin kavereita. No, ehkä yks tulee ens perjantaina saunomaan.
Niin ja onhan mulla yks kaveri, jota oon nähnyt. Se on mun tyttären äiti. Ehkä se elämä tästä rullaa etiäpäin. Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan ja halimaan vaimoa.
13.3.06
Tyttövauva tulla tupsahti
Tänään tosiaan tapahtui tämmöistä: Tyttövauva tulla tupsahti, toinen taapero tälle tyypille.
Kävin äsken pitelemässä "Tytti Kyllikkiä" sylissä ja sain pidettyä pääosin rauhallisenakin. Suloinen vauva, mutristeli suutaan, vähän inisi ja pääosin nukkui (enkä uskaltanut liikkua pitkään aikaan ;-)) Äiskänsä oli ihmeen pirteän oloinen, vaikka urakka oli ollut kova. Ilo ja onni paistoi kasvoilta, vaikka onhan odotettavissa vielä monenmoista hormonimyrskyä ja arjen ahdistusta.
Totesin siinä pienokaista pideltyäni tytön äiskälle, joka ei siis ole vaimoni, että hienon tyttären teki ja tämä kiitteli puolestaan omaa osuuttani, vaikka se vaatimaton olikin. Eiköhän tässä elämässä kuitenkin tule riittämään aikaa jaettavaksi myös tämän tytön tyllerön kanssa, vaikka ei varsinaisesti perhe-elämää tulla yhdessä viettämäänkään.
Joku voi miettiä toki sitäkin, että pitäiskö minua nyt onnitella vai onnitella kaikesta huolimatta, joten todettakoon, että saa onnitella. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi.
Kävin äsken pitelemässä "Tytti Kyllikkiä" sylissä ja sain pidettyä pääosin rauhallisenakin. Suloinen vauva, mutristeli suutaan, vähän inisi ja pääosin nukkui (enkä uskaltanut liikkua pitkään aikaan ;-)) Äiskänsä oli ihmeen pirteän oloinen, vaikka urakka oli ollut kova. Ilo ja onni paistoi kasvoilta, vaikka onhan odotettavissa vielä monenmoista hormonimyrskyä ja arjen ahdistusta.
Totesin siinä pienokaista pideltyäni tytön äiskälle, joka ei siis ole vaimoni, että hienon tyttären teki ja tämä kiitteli puolestaan omaa osuuttani, vaikka se vaatimaton olikin. Eiköhän tässä elämässä kuitenkin tule riittämään aikaa jaettavaksi myös tämän tytön tyllerön kanssa, vaikka ei varsinaisesti perhe-elämää tulla yhdessä viettämäänkään.
Joku voi miettiä toki sitäkin, että pitäiskö minua nyt onnitella vai onnitella kaikesta huolimatta, joten todettakoon, että saa onnitella. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi.
12.3.06
Ärsyttäviä sanontoja mainoksista
Mikähän se on, että vaikka tiedostaa, että joku sanonta, joka tarttuu jostain mainoksesta on sellainen, että sitä ei ns. fiksu ihminen toistelisi, niin silti sitä toistelee (vähintäänkin mielessään)?
Tarkoitan esimerkiksi lausahduksia kuten "Elämä on" ja "Nälkä, se ihana tekosyy". Onhan niitä muitakin. Kirotut markkinamiehet. Noita kun sitten erehtyy joskus ääneen sanomaan, niin tuntee itsensä tosi epä-fiksuksi. Huomaatteko, käytin epä-liitettä, koska en myönnä olevani tyhmä. Vaikka olenkin, ainakin välillä, kun karjun pojalleni.
Tuossa joku päivä tuli vastaan tyyppi autolla ja sillä oli "Elämä on"-pipo. Sit näin samanlaisia pipoja kaupassa. Taitaa olla kohta samanlainen junttimuoti tuokin, kun oli aiemmin Kajaanissa semmoiset Suomi-leijona -paidat. Huhhuh, tämmöstä täällä korven keskellä.
Tarkoitan esimerkiksi lausahduksia kuten "Elämä on" ja "Nälkä, se ihana tekosyy". Onhan niitä muitakin. Kirotut markkinamiehet. Noita kun sitten erehtyy joskus ääneen sanomaan, niin tuntee itsensä tosi epä-fiksuksi. Huomaatteko, käytin epä-liitettä, koska en myönnä olevani tyhmä. Vaikka olenkin, ainakin välillä, kun karjun pojalleni.
Tuossa joku päivä tuli vastaan tyyppi autolla ja sillä oli "Elämä on"-pipo. Sit näin samanlaisia pipoja kaupassa. Taitaa olla kohta samanlainen junttimuoti tuokin, kun oli aiemmin Kajaanissa semmoiset Suomi-leijona -paidat. Huhhuh, tämmöstä täällä korven keskellä.
Tämän päivän soundtrack
Mun harrastus on musiikinkuuntelu, mut siihen tuntuu vaan olevan liian vähän aikaa keskittyä nykyään. Liian usein musiikki jää meikäläiselläkin taustameluksi, josta ei erota sanoja ja sanomaa, mistä syystä täytyykin sit kuunnella enimmäkseen korvia miellyttäviä melodioita, jotka vahvistavat tunnetiloja ja piristävät tai rauhoittavat tilanteen mukaan.
Misery Inc. –yhtyeen Random End –levy on soinut autostereoissa jo pari viikkoa. Vaimo ei vaan siitä tykkää, joten kuuntelu rajoittuu omiin ja poijan kanssa kuljettuihin matkoihin. Musa on melodista heviä tai "rikasta rässiä" (viitaten thrash metal –tyyliseen räimeeseen ja sen rikastamiseen hienoilla laulumelodioilla ja muulla kikkailulla) ja yks pointti kuuntelun aloittamisessa on ollut laulajapoika Nikon liittyminen bändiin. Misery Inc.:ssä on lisäksi toinenkin laulaja, joten tyypit pystyy sekä levyllä että livenä laulamaan ja murisemaan vuorotahtiin tai moniäänisesti mikä on hienoa. Biisit ovat tarttuvia ja toistaiseksi en ole kyllästynyt levyyn oikeastaan ollenkaan.
Tenhi-yhtyeen Maaäet-levy on soinut kotitietokoneessa ja viime viikolla myös työpaikan tietsikan kajareista aamutuimaan. Musa on synkänpuhuvaa, ja kuulostaa kansanmusiikin ja Ismo Alangon rauhallisemman puolen yhdistelmältä (tämä ei siis liity Ismo Alankoon muuten mitenkään) omalaatuista tunnelmointia, joka vaatii mielestäni hiljaisuuden ja keskittyneen olotilan parhaimman nautinnon saavuttamiseksi. Se voi tietyssä tunnetilassa olla jopa synkkää ja ahdistavaa, mutta toisessa taas haikean kaunista. Sitä pitää kuunnella nimenomaan levynä, eikä biisi sieltä biisi täältä –meiningillä esimerkiksi autostereoista. Levy tulee varmasti pysymään pitkään tunnelmointimusiikkina vaikka sitten kirjoitushetkien taustalle, kuten nyt.
Scandinavian Music Group –yhtyeen Hölmö rakkaus, ylpeä sydän –levy on soinut kotistereoissa ja vähän autossakin vasta pari päivää, kun sen rakkaalle vaimolleni Auroran nimipäivälahjaksi hankin. Melodista, raikasta suomipoppia, jossa on kiinnostavia tarinoita ja hyvät laulumelodiat. Tää on sit sitä meidän perheen yhteistä musiikkia.
Paarma-yhtyeen/artistin Pidä liekkis –levy on joka hetkeen sopivaa rytmikästä, riemukasta ja leppoisaa reggae-tyylistä musiikkia, jonka sanoituksissakin on terää. Ollut enemmän ja vähemmän voimasoitossa jo viime kesästä lähtien ja sekä vaimolleni että minulle yksi tärkeimpiä viime vuosien julkaisuja.
Bloc Party –yhtyeen Silent Alarm –levy on jäänyt vähän vähemmälle albumikuuntelulle, mutta muutamat biisit ovat suorastaan syöpyneet tajuntaan. Brittipoppia, funkkia, rokkia, punkkia ja The Cure –tyylistä venkoilua (ainakin laulumelodioissa) sekoittavat makoisan sopan.
Mokoma-yhtyeen Kuoleman laulukunnaat –levy on ollut soittolistallani jonkun aikaa. Autossa se toimii, töissäkin se toimii (jos kehtaa huudattaa tarpeeksi kovalla), mutta kotona se ei toimi, kun ei saa kuunnella tarpeeksi lujalla, jos vaimo on paikalla. Ongelmansa kullakin. Tää ei ehkä taas sitten toimi semmoisessa kuuloke-kuuntelussa ainakaan mulle, koskapa hyökkää pääosin päälle aika lujaa, joten kuuntelu on muutenkin jäänyt alkuinnostuksen jälkeen vähän vähemmälle. Nyt meluaa tossa taustalla, kun vaimo ja poika lähti käymään mummolassa. Livenähän tämä bändi pitäis tietty nähdä ja kokea.
Kuplii alla, mutta siirtyneet jo hyllytavaraksi:
Fall of the Leafe –yhtyeen Vantage-levy on jäänyt hieman viime vuonna kolahtaneen loistavan Volvere-levyn varjoon, enkä ole levyä sisäistänyt tarpeeksi…
Diablo-yhtyeen Mimic47-levy oli Mokoman uutuutta odotellessa tehty heräteostos ja jäi Mokoman saavuttua hyllyyn lojumaan, mutta odottaa parempaa aikaa, koskapa kuitenkin jätti mieleen hyvän yleiskuvan…
I Walk The Line –yhtyeen Desolation Street –levy on loistava melodinen punk/rock-pläjäys, mutta siirtyi levyhyllyyn Diablon kanssa odottamaan uutta esiintuloaan, joka on kuitenkin jossain vaiheessa odotettavissa, sen verran hienosta julkaisusta on kyse…
Coheed and Cambria –yhtyeen sekalainen tuotanto jäi liian sekavaksi, eikä mikään kuulemani albumikokonaisuus ole oikein vakuuttanut…mutta kun saisi koottua biisejä useammilta levyiltä yhteen, niin saattaisi saada aikaiseksi oikein superhyvän kokoelman modernia progea…
Viime aikoina hylätty hyllyyn:
Lapko-yhtyeen Scandal-levyllä on hieno hitti, mutta muuten en muista siitä mitään, eikä se sytyttänyt juuri yhtään, joten voisi sanoa rahan tuhlaukseksi, ken tahtoo...
Combat Rock Sound –kokoelmalevy ei sytyttänyt, liian sekalaista punkin räimettä, eikä sitten kai ihan meikäläisen makuun...mut ei ollu kyllä kallis...
Korn-yhtyeen See You On The Other Side –levyä kuuntelin aikani lähinnä töissä, mutta siitä ei kohonnut esiin oikein muita ajatuksia, kuin "ihan ok" ja siksipä se lojuukin nyt levyhyllyssä ja sinne myös pölyttymään jäänee...
Huvittavana (?) yksittäistapauksena mainittakoon:
Bat & Ryyd -yhtyeen Ehtaa tavaraa -levy vuodelta 1989 löytyi eilen Riekkolasta entisestä huoneestani, kun Miro kaivoi isäni eli ukin kanssa kaappeja. Miro kiinnitti huomion piirrettyihin kansiin ja sitä höpötystä kuunneltiin eilen yksi levynpuolikas. Aika huonoa huumoria, mutta kuitenkin.
Misery Inc. –yhtyeen Random End –levy on soinut autostereoissa jo pari viikkoa. Vaimo ei vaan siitä tykkää, joten kuuntelu rajoittuu omiin ja poijan kanssa kuljettuihin matkoihin. Musa on melodista heviä tai "rikasta rässiä" (viitaten thrash metal –tyyliseen räimeeseen ja sen rikastamiseen hienoilla laulumelodioilla ja muulla kikkailulla) ja yks pointti kuuntelun aloittamisessa on ollut laulajapoika Nikon liittyminen bändiin. Misery Inc.:ssä on lisäksi toinenkin laulaja, joten tyypit pystyy sekä levyllä että livenä laulamaan ja murisemaan vuorotahtiin tai moniäänisesti mikä on hienoa. Biisit ovat tarttuvia ja toistaiseksi en ole kyllästynyt levyyn oikeastaan ollenkaan.
Tenhi-yhtyeen Maaäet-levy on soinut kotitietokoneessa ja viime viikolla myös työpaikan tietsikan kajareista aamutuimaan. Musa on synkänpuhuvaa, ja kuulostaa kansanmusiikin ja Ismo Alangon rauhallisemman puolen yhdistelmältä (tämä ei siis liity Ismo Alankoon muuten mitenkään) omalaatuista tunnelmointia, joka vaatii mielestäni hiljaisuuden ja keskittyneen olotilan parhaimman nautinnon saavuttamiseksi. Se voi tietyssä tunnetilassa olla jopa synkkää ja ahdistavaa, mutta toisessa taas haikean kaunista. Sitä pitää kuunnella nimenomaan levynä, eikä biisi sieltä biisi täältä –meiningillä esimerkiksi autostereoista. Levy tulee varmasti pysymään pitkään tunnelmointimusiikkina vaikka sitten kirjoitushetkien taustalle, kuten nyt.
Scandinavian Music Group –yhtyeen Hölmö rakkaus, ylpeä sydän –levy on soinut kotistereoissa ja vähän autossakin vasta pari päivää, kun sen rakkaalle vaimolleni Auroran nimipäivälahjaksi hankin. Melodista, raikasta suomipoppia, jossa on kiinnostavia tarinoita ja hyvät laulumelodiat. Tää on sit sitä meidän perheen yhteistä musiikkia.
Paarma-yhtyeen/artistin Pidä liekkis –levy on joka hetkeen sopivaa rytmikästä, riemukasta ja leppoisaa reggae-tyylistä musiikkia, jonka sanoituksissakin on terää. Ollut enemmän ja vähemmän voimasoitossa jo viime kesästä lähtien ja sekä vaimolleni että minulle yksi tärkeimpiä viime vuosien julkaisuja.
Bloc Party –yhtyeen Silent Alarm –levy on jäänyt vähän vähemmälle albumikuuntelulle, mutta muutamat biisit ovat suorastaan syöpyneet tajuntaan. Brittipoppia, funkkia, rokkia, punkkia ja The Cure –tyylistä venkoilua (ainakin laulumelodioissa) sekoittavat makoisan sopan.
Mokoma-yhtyeen Kuoleman laulukunnaat –levy on ollut soittolistallani jonkun aikaa. Autossa se toimii, töissäkin se toimii (jos kehtaa huudattaa tarpeeksi kovalla), mutta kotona se ei toimi, kun ei saa kuunnella tarpeeksi lujalla, jos vaimo on paikalla. Ongelmansa kullakin. Tää ei ehkä taas sitten toimi semmoisessa kuuloke-kuuntelussa ainakaan mulle, koskapa hyökkää pääosin päälle aika lujaa, joten kuuntelu on muutenkin jäänyt alkuinnostuksen jälkeen vähän vähemmälle. Nyt meluaa tossa taustalla, kun vaimo ja poika lähti käymään mummolassa. Livenähän tämä bändi pitäis tietty nähdä ja kokea.
Kuplii alla, mutta siirtyneet jo hyllytavaraksi:
Fall of the Leafe –yhtyeen Vantage-levy on jäänyt hieman viime vuonna kolahtaneen loistavan Volvere-levyn varjoon, enkä ole levyä sisäistänyt tarpeeksi…
Diablo-yhtyeen Mimic47-levy oli Mokoman uutuutta odotellessa tehty heräteostos ja jäi Mokoman saavuttua hyllyyn lojumaan, mutta odottaa parempaa aikaa, koskapa kuitenkin jätti mieleen hyvän yleiskuvan…
I Walk The Line –yhtyeen Desolation Street –levy on loistava melodinen punk/rock-pläjäys, mutta siirtyi levyhyllyyn Diablon kanssa odottamaan uutta esiintuloaan, joka on kuitenkin jossain vaiheessa odotettavissa, sen verran hienosta julkaisusta on kyse…
Coheed and Cambria –yhtyeen sekalainen tuotanto jäi liian sekavaksi, eikä mikään kuulemani albumikokonaisuus ole oikein vakuuttanut…mutta kun saisi koottua biisejä useammilta levyiltä yhteen, niin saattaisi saada aikaiseksi oikein superhyvän kokoelman modernia progea…
Viime aikoina hylätty hyllyyn:
Lapko-yhtyeen Scandal-levyllä on hieno hitti, mutta muuten en muista siitä mitään, eikä se sytyttänyt juuri yhtään, joten voisi sanoa rahan tuhlaukseksi, ken tahtoo...
Combat Rock Sound –kokoelmalevy ei sytyttänyt, liian sekalaista punkin räimettä, eikä sitten kai ihan meikäläisen makuun...mut ei ollu kyllä kallis...
Korn-yhtyeen See You On The Other Side –levyä kuuntelin aikani lähinnä töissä, mutta siitä ei kohonnut esiin oikein muita ajatuksia, kuin "ihan ok" ja siksipä se lojuukin nyt levyhyllyssä ja sinne myös pölyttymään jäänee...
Huvittavana (?) yksittäistapauksena mainittakoon:
Bat & Ryyd -yhtyeen Ehtaa tavaraa -levy vuodelta 1989 löytyi eilen Riekkolasta entisestä huoneestani, kun Miro kaivoi isäni eli ukin kanssa kaappeja. Miro kiinnitti huomion piirrettyihin kansiin ja sitä höpötystä kuunneltiin eilen yksi levynpuolikas. Aika huonoa huumoria, mutta kuitenkin.
Lehti-ilmoituksia
Sainpa naurut, kun luin tämän päiväistä Kainuun Sanomat –lehteä kahvin kera. Kahvi ei onneksi ollut suussa, joten ei pärskähtänyt pöydälle. Itse asiassa en kyllä tiedä, mikä siinä oli niin hauskaa, mutta naurattipa vaan. Jaa että mikäkö? No, Sekalaista-ilmoituspalstalla oli semmonen selvästi erottuva pikkuilmoitus, jossa luki ensin isommalla, että ”Jeesus rakastaa sinua.” Sen jälkeen alla pienemmällä: ”Olen rakastunut uudestaan Jeesukseen Kristukseen. Aulis”. Joo, onhan se tietysti hienoa, että haluaa tuolla lailla ilmoittaa uskoon tulostaan, mutta tuossa on niin monta asiaa, jotka meikäläistä kai sit naurattaa.
Ensinnäkin mä oon aina ihmetellyt sitä, että miksi kristityt uskovaiset puhuu Jeesuksen rakastamisesta. Nämä samat henkilöt, jotka eivät välttämättä kehtaa julkisesti sanoa rakastavansa puolisoaan tai lapsiaan tai ystäviään, sanovat, että minä rakastan Jeesusta, tyyppiä, joka eli 2000 vuotta sitten ja oli väitetty Jumalan poika. Miks ne ei vaikka sano rakastavansa Jumalaa, se ois kuitenkin mun mielestä enemmän semmoinen abstrakti ilmaisu todellisesta uskosta kuin se, että rakastaa joskus elänyttä tyyppiä, joka koki marttyyrikuoleman ja jota sitten jotkut tarinoitsijat alkoivat pitää Jumalan poikana.
Mun mielestä yksi kaikkien aikojen elokuvakohtauksia on Priest-elokuvassa, jossa katolinen pappi, joka on homoseksuaali, katsoo Jeesus ristillä –patsasta ja valittaa sille huutaen ja itkien, kun Jeesuksen alaston vartalo on niin kiihottava. En tiedä, miten tämä nyt Aulikseen liittyy, tulipahan vaan mieleen.
Julkaisisikohan muuten Kainuun Sanomat tyypin ilmoituksen, jos se kuuluisikin, että "Saatana rakastaa sinua. Olen rakastunut uudestaan Saatanaan. Aulis".
Tuli mieleen, että voihan tietysti olla kyseessä joku harhautus. Ehkä joku rasittava pimu on piirittänyt Aulista ja tää pimu on vaikka joku ateisti tai ei muuten ymmärrä uskovaisia, joten Aulis aatteli, että päästäänpähän tuostakin nyt kerta heitolla, eikä tartte ees selitellä mitään. Tai sit Aulis vaikka haluaa jättää ryyppyporukkansa ja jättää lehden sopivasti auki sammuneiden kamujen nähtäville ja hipsii kotio. Onhan näitä urbaaneja legendoja tyypeistä, jotka ovat kuulemma julkaisseet kuolinilmoituksensa lehdessä, jotta velkojat ja muut vainoajat jättäisivät rauhaan.
Ensinnäkin mä oon aina ihmetellyt sitä, että miksi kristityt uskovaiset puhuu Jeesuksen rakastamisesta. Nämä samat henkilöt, jotka eivät välttämättä kehtaa julkisesti sanoa rakastavansa puolisoaan tai lapsiaan tai ystäviään, sanovat, että minä rakastan Jeesusta, tyyppiä, joka eli 2000 vuotta sitten ja oli väitetty Jumalan poika. Miks ne ei vaikka sano rakastavansa Jumalaa, se ois kuitenkin mun mielestä enemmän semmoinen abstrakti ilmaisu todellisesta uskosta kuin se, että rakastaa joskus elänyttä tyyppiä, joka koki marttyyrikuoleman ja jota sitten jotkut tarinoitsijat alkoivat pitää Jumalan poikana.
Mun mielestä yksi kaikkien aikojen elokuvakohtauksia on Priest-elokuvassa, jossa katolinen pappi, joka on homoseksuaali, katsoo Jeesus ristillä –patsasta ja valittaa sille huutaen ja itkien, kun Jeesuksen alaston vartalo on niin kiihottava. En tiedä, miten tämä nyt Aulikseen liittyy, tulipahan vaan mieleen.
Julkaisisikohan muuten Kainuun Sanomat tyypin ilmoituksen, jos se kuuluisikin, että "Saatana rakastaa sinua. Olen rakastunut uudestaan Saatanaan. Aulis".
Tuli mieleen, että voihan tietysti olla kyseessä joku harhautus. Ehkä joku rasittava pimu on piirittänyt Aulista ja tää pimu on vaikka joku ateisti tai ei muuten ymmärrä uskovaisia, joten Aulis aatteli, että päästäänpähän tuostakin nyt kerta heitolla, eikä tartte ees selitellä mitään. Tai sit Aulis vaikka haluaa jättää ryyppyporukkansa ja jättää lehden sopivasti auki sammuneiden kamujen nähtäville ja hipsii kotio. Onhan näitä urbaaneja legendoja tyypeistä, jotka ovat kuulemma julkaisseet kuolinilmoituksensa lehdessä, jotta velkojat ja muut vainoajat jättäisivät rauhaan.
8.3.06
Alakasi talavi riittää pikku hilijaa
Olette kaikki suomalaiset varmaan kuulleet golf-virrasta, joka lämmittää ihanasti tätä meidän pohjoista kotimaatamme? Moni teistä on varmasti huolestunut ilmastonmuutoksista ja napajäätiköiden sulamisesta? Jaa, saiskohan sitä lämpöä vähän tänne Kainuun perukoillekin. Nyt on kuitenkin jo maaliskuu, kaheksatta päivää mennään ja aamukuudelta silti -28.5 astetta pakkasta (sekä kodin että auton mittarissa). Mie oon kyllästyny palelemaan!
Entäs jos ilmastonmuutos vaikuttaakin niin, että meretkin vellovat vähän miten sattuu ja golf-virta ei enää tuokaan lämpöään kohti pohjolaa? No, ei se vielä ole realiteetti, mutta mietinpähän vaan. Tai ehkä pohjoinen pallonpuolisko voiskin jäätyä ja pohjoisnavasta tulis uusi antarktis, kun se eteläinen napa kuulemma sulaa aika saatananmoista vauhtia. Mut jäiskö tänne maapallolle sitten tarpeeksi elintilaa, jos pohjoinen jäätyy ja etelä sulaa? Tämmösiä mie tääl mietin töissä kahvintippumista odotellessa.
Entäs jos ilmastonmuutos vaikuttaakin niin, että meretkin vellovat vähän miten sattuu ja golf-virta ei enää tuokaan lämpöään kohti pohjolaa? No, ei se vielä ole realiteetti, mutta mietinpähän vaan. Tai ehkä pohjoinen pallonpuolisko voiskin jäätyä ja pohjoisnavasta tulis uusi antarktis, kun se eteläinen napa kuulemma sulaa aika saatananmoista vauhtia. Mut jäiskö tänne maapallolle sitten tarpeeksi elintilaa, jos pohjoinen jäätyy ja etelä sulaa? Tämmösiä mie tääl mietin töissä kahvintippumista odotellessa.
6.3.06
Maailman tylsintä urheilua
Olympialaiset oli ja meni, mutta eilen silti anoppilassa/appilassa katottiin vähän ohimennen Salpausselän mäkihyppäjäisiä. Voi herran jestas, että siinä on kammottava urheilulaji. Siinä ei toimi sitten mikään. Urheilijat ovat piiloutuneet rumien vartalonmyötäisten hirveänväristen pukujensa suojiin ja kasvotkin ovat peitettyinä kypärän ja lasien ja jopa jonkinlaisten kuonokoppien alle. Selostajat ovat täysin tyhjänpäiväistä jankkia jauhavia setiä, joiden äänenpaino muuttuu, kun hyppääjä lähenee alastuloa. Koko suoritus koostuu siitä, että ensin tyyppi oottelee valmentajansa kädenheilautusta ehkä kymmenen sekkaa ja kamera kuvaa sitä tyyppiä, kun se hivelee suksien siteitään ja kypärän nauhaa ja pyyhkii räkää nenästä. Samaan aikaan ruudulla vilkkuu nuolia ja numeroita, jotka kertovat, että paljonko tuulee ja mistä. Sit se valmentaja heilauttaa kättä ja tyyppi lähtee valumaan mäkeä alas, ponnistaa ja lentää yhteensä ylhäältä alas ehkä viistoista sekkaa. Jutun kliimaksi on, kun se tulee alas ja selostaja joko jatkaa samalla monotonisella selostuksella tai korottaa ääntään mylviväksi, jos suomen poika menee pitkälle tai laskee molotuksen äänentasoa entisestään ja toteaa lakonisesti, että suomen poika ei aivan onnistunut. Sit ne urheilijat laskettelee hetken matkaa tasaisella, kunnes pysähtyvät. Jos meni hyvin, niin ne heilauttaa kättään, mut jos meni keskinkertaisesti tai huonosti, niin ne on niinku että no mä tulin alas, sou wot. Sit jos joku pöljä menee haastattelemaan niitä, niin niillä ei oo muuta sanottavaa ku ihan hyvä hyppy tai olen muuten tyytyväinen, mutta ois voinut mennä pitemmälle. Voi perkele. Kuka tuommosta paskaa jaksaa katsoa? Kattokaa hyvät ihmiset jalkapalloa, se on urheilua. Valitkaa joukkue ja seuratkaa sen otteita vuodesta toiseen ja nauttikaa tai kärsikää, aina kun olette 90 ja risat minuuttia nähneet vihreän veran shakkia ja on päätösvihellyksen aika. Siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka sun mitä.
Mies mustissa
Mä olen mies mustissa, mutta Johnny Cash oli Mies Mustissa. Elämäkertaelokuva Walk the Line on hieno tapaus. Kävimme sen katsomassa rakkaan vaimoni kanssa ja itse sain suurta nautintoa monestakin asiasta. Näyttelijät Joaquin Phoenix ja Reese Witherspoon olivat aivan loistavia. Musiikki oli hienoa. Tunteellinen rakkaustarina tuntui aidolta ja katkeransuloiselta. Karismaattinen hahmo heräsi henkiin karismaattisen näyttelijätyön voimin ja se oli täyttä elämänmakuista rock’n’rollia, vaikka itse musiikki olikin countrya tai mitä liekin, kun en asiantuntija ole. Elokuva oli mielestäni ”oikea” rakkaustarina sliipattujen ”romanttisten” elokuvien sijaan. Rakkaus on paljon muutakin kuin intohimoa tai ihania asioita. Rakkaus raatelee. Oikea rakkaus vaatii ystävyyttä ja ymmärrystä ja anteeksiantoa. Se vaatii nöyryyttä. Paras viime vuonna näkemäni rakkauselokuva oli Suoraan seinään (Gegen die Wand) ja uskallan jo väittää, että tämän vuoden valtikan saa Walk the Line. Menkää kattomaan se hyvät ihmiset.
Markkinarako
Katsoimme vaimon kanssa perjantai-illan hämyssä elokuvan nimeltään Broken Flowers. Se oli hauska ja suloisenkarhea road movie poikaansa etsivästä äijästä, jota näytteli kuin rooliin luotu Bill Murray. Siinä Jarmuschin Jimin visioimia kauniita maisemakuvia katellessa, Murrayn ajellessa ympäri maata ja leppoisan musan soidessa alkoi välillä tuntua jotenkin todella rentouttavalta, kunnes tajusin, mistä se johtuu. Ihan niin kuin olisin ollut itse siinä autossa. Siinä on jotain lapsuudesta tuttua turvallisuuden tunnetta nukahtaa autoon, jonka lämmin ilma, tasainen moottorin hurina, maantien äänet, ohikiitävät maisemat, ehkä sadepisarat, ehkä ilta-aurinko, mankasta hiljaa kuuluva musiikki, etupenkillä istuvat rakkaat ihmiset – kaikki yhteensä ja erikseen aiheuttavat rentouttavan tunteen ja tekee mieli käpertyä ja sulkea silmät ja alkaa nuokkumaan. Huomio kaikki markkinamiehet, joilla ei ole vielä mahtavaa tuotetta – nyt olis: Takkavideot ovat out, autovideot ovat in! Ei muuta kuin hyvä subwooferilla varustettu (tasainen matala pörinä kuuluu asiaan) kotiteatteri tulille ja sohvan kulmalle katsomaan ”auton” takapenkiltä maisemia. Takuuvarma rentoutus ja unen tulo!
Harmaapää voittoon
Onko se tyhmää amerikkalaista hapatusta vai hyvää viihdettä? Onko se tylsää vai hauskaa? Voittaako sen 16-vuotias babyface-nörtti vai 29-vuotias harmaapäinen valkoinen soul-laulaja? Mun mielestä American Idol vaikuttaa olevan hyvää viihdettä ja pääosin sen seuraaminen on hauskaa. Mun suosikkini on harmaapäinen äijä, joka on mua kolme vuotta nuorempi. Saa nähdä, pääseekö se jatkoon, pitääpä mennä kattomaan pudotusohjelmaa vaimon kans…
Pyhän lehmän kirous
Katsoin vaimoni kanssa sunnuntai-illan maailmanmatkailuohjelmaa eli Madventuresia. Ohjelmalla on jostain syystä jotenkin huono kaiku, siis sellainen ”törky”-ohjelman maine, mut se taitaa vaan johtua ohjelman ”syömme paikallisia eksoottisia herkkuja, jotka ovat yrjöttäviä” –osuudesta. Mietin kuitenkin eilen ohjelman sattumalta telkusta bongatessani jonkun tyypin sanoja lehdessä, kun se totesi, että Madventures on nykyaikainen maailman eri kolkkia rehellisesti käsittelevä ohjelma. Madventures on tavallaan molempia noita edellä mainittuja, sekä törkyä että rehellinen kulttuurimakasiini. Eilisessä jaksossa tyypit menivät Kiinaan. Tiukkaan tahtiin kalju partasuu (okei, en tunne ohjelmaa, enkä tekijöitä) lateli tiukkaa puhetta kommunistisen diktatuurin nykymenosta, joka onkin kapitalistinen markkinatalous puettuna muinaishistoriallisen kulttuurin keskellä elävään entiseen kommunistiseen ihmemaahan eli siis siihen diktatuuriin. No, ei se suoraan noita sanoja käyttänyt, mutta kuvat puhuivat myös samaa karua kieltään ja mä ainakin koin saavani rehellistä informaatiota mm. asunnottomuudesta äkkirikastuneessa jättivaltiossa, jossa valtion periaatteessa pitäisi pitää huolta kaikista, mutta hallitseekin sitä väkivaltakoneiston avulla. Mikäpä valtio ei. Mutta joo, seuraavaksi ohjelmassa mentiin sitten eläintorille, jonka tarjonta oli odotettavissa: Kaikkea mikä liikkuu ja ne siis esillä oleva tarjonta. Ja taas juontajan (kun ei parempaakaan nimitystä tullut mieleen) tiukkaa kommentointia: Onpas täällä kauheata, mutta te siellä kotikatsomoissa ahdatte itseenne tehotuotettujen eläinten lihaa ja niillä eläimillä ei ole elämässään muuta merkitystä ollutkaan kuin ruoaksi kasvaminen eläinrääkkäystä vastaavissa oloissa. Katsoin itsekin ohjelmaa, että jaahas, kaneja ja kilpikonnia ja muita meidän täällä länsimaissa lemmikkieläiminä pitämiämme elukoita ja niitä siellä syötäväksi tarjolla. Se on kummallinen tuo ihmisen moraali, kun se voi joustaa tarpeen ja totutun mukaan, niin kuin tuntuu suurimmalla osalla ihmisistä täällä länsimaissa olevan. Kun kaikki, mitä et halua nähdä, pannaan piiloon, niin voit uskotella itsellesi, että mitään pahaa ei tapahdu. Kuolemaakaan ei enää haluta kohdata, kun kuolevia ei nähdä, vaan heidät pannaan laitoksiin, jotka voi rinnastaa vaikka teurastamoon, jossa vanhat hepat murskataan makkaroiksi. Paitsi että ihmisten laitoksissa ihmisiä pakkoruokitaan ja pidetään elossa kuin vaikkapa tehotuotettuja broilereita, joilla ei ole elintilaa.
Hindujen pyhä eläin on lehmä. Lehmää ei syödä, vaan sitä palvotaan. Täällä lehmät pannaan lihoiksi ja jauhetaan hampurilaisiin. Hullun lehmän tauti on pyhän lehmän meille langettama kirous. Vaikken hindu olekaan. Ja Madventuresin ”syön jonkun tuntemattomaksi jääneen linnun käpälää, joka maistuu kumilta” –tyyliset kommentit naurattivat.
Hindujen pyhä eläin on lehmä. Lehmää ei syödä, vaan sitä palvotaan. Täällä lehmät pannaan lihoiksi ja jauhetaan hampurilaisiin. Hullun lehmän tauti on pyhän lehmän meille langettama kirous. Vaikken hindu olekaan. Ja Madventuresin ”syön jonkun tuntemattomaksi jääneen linnun käpälää, joka maistuu kumilta” –tyyliset kommentit naurattivat.
4.3.06
Uudet kymmenen käskyä
Stam1na-yhtyeen internet-keskustelufoorumilla on kilpailu, jossa etsitään Stam1nan myöhemmin keväällä ilmestyvän levyn työnimen "Uudet kymmenen käskyä" mukaisesti faneilta uusia kymmentä käskyä. Mietin osallistumista. Lisäinspiraatiota osallistumiseen antoi, kun huomasin Mark Levengoodin ja Unni Lindellin kirjassa "Ystävä sä lapsien anna villoja" lasten suista kootut Kymmenen käskyä. Ne olivat hauskoja. Ajattelin omaksi lähestymistavaksi jotain lapsellisen hauskan ja faktisen kylmän välimaastosta olevia käskyjä, jotka heijastelisivat nykymaailman menoa. En ole ehtinyt kuitenkaan käskyjä oikeastaan ollenkaan miettiä. Taidan vetäistä tähän lauantaiaamun ratoksi kahvikupposen ääressä jotain ihan hatusta, jotta pääsisi homma alkuun...
1. Minä olen herra Ylppö, sinun kolumnistisi, älä pidä muita kolumnisteja
selitys: Nykyään ei voi uskoa enää mitään mitä lukee, joten kolumnit ovat ainoa "totuutta" lähellä oleva asia - niissä ei yritetäkään uutisoida mitään - ja Nyt-liitteen kolumnisti ja Maj Karma -yhtyeen keulahahmo herra Ylppö on hyvä musiikkikolumnisti
2. Etsi vikaa ensin itsestäsi, ennen kuin alat syyttää muita
selitys: Ihmisillä tuntuu olevan kieroutunut tapa etsiä syitä aina muualta kuin itsestään - itsekkyys on mennyt nyky-yhteiskunnassamme jo vähän liian pitkälle
3. Pidä aina hyvällä omallatunnolla kaikki mahdolliset vapaapäivät, kesälomat, talvilomat, sairaslomat, äitiys- ja isyyslomat ja opiskeluvapaat, koska olet ne ansainnut
selitys: Useimmilla ihmisillä on vääristynyt työmoraali - elämmekö tosiaan tehdäksemme töitä?
4. Anna arvostusta ihmisille, joiden arvostuksen haluaisit kokea itsekin
selitys: Auktoriteetit eivät välttämättä ole aina ne isä, äiti, esimies, presidentti ja jumala vaan ne ovat ihmisiä, jotka oikeasti ansaitsevat arvostuksensa teoillaan
5. Ajattele, mitä teet ja miltä se toisesta tuntuu, ennen kuin teet
selitys: Empaattisuuden merkitystä ihmiskunnan selviämisessä ei voi tarpeeksi korostaa - mikäli emme osaa eläytyä toistemme asemaan, on ihmishenki lopulta täysin arvoton
6. Lähimmäiset ovat tärkeimpiä ihmisiä juuri sinulle - kohtele heitä erityisen hyvin
selitys: Läheisimpiä ihmisiä ei pitäisi ottaa itsestäänselvyyksinä. Läheisimpiä ihmisiä pitäisi kohdella parhaiten, eikä huonoiten.
7. Ahneus ei anna mitään, vaan ottaa kaiken - anna omistasi
selitys: Omaisuutta tavoitellaan välittämättä oikeasti tärkeästä henkisestä omaisuudesta. Pahimpia varkaita ovat ylikansalliset firmat, jotka riistävät kaikkea mikä liikkuu oman voiton tavoittelussaan. Myös yksilötasolla ihmiset ahnehtivat kaikkea itselleen. Vain antamalla voi oppia nöyryyden.
8. Paskan jauhanta ja selän takana puhuminen on typerää - asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja kasvotusten
selitys: Ihmiset eivät uskalla kohdata vaikeita asioita, vaan puhuvat mieluummin paskaa, kuin asiaa.
9. Nauti siitä mitä saat, äläkä himoitse sitä, mitä et saa
selitys: Kateus on kansantauti, siinä missä itsekkyys ja ahneuskin.
10. Pidä ystäviä arvossa, äläkä petä heidän luottamustaan
selitys: Sanotaan, että ystävä ei jätä hädän hetkellä, joten ystävyyden rakentaminen on elämän tärkeimpiä asioita ja siihen on panostettava tosissaan. Kavereita tulee ja menee, mutta ystävät ovat harvassa.
1. Minä olen herra Ylppö, sinun kolumnistisi, älä pidä muita kolumnisteja
selitys: Nykyään ei voi uskoa enää mitään mitä lukee, joten kolumnit ovat ainoa "totuutta" lähellä oleva asia - niissä ei yritetäkään uutisoida mitään - ja Nyt-liitteen kolumnisti ja Maj Karma -yhtyeen keulahahmo herra Ylppö on hyvä musiikkikolumnisti
2. Etsi vikaa ensin itsestäsi, ennen kuin alat syyttää muita
selitys: Ihmisillä tuntuu olevan kieroutunut tapa etsiä syitä aina muualta kuin itsestään - itsekkyys on mennyt nyky-yhteiskunnassamme jo vähän liian pitkälle
3. Pidä aina hyvällä omallatunnolla kaikki mahdolliset vapaapäivät, kesälomat, talvilomat, sairaslomat, äitiys- ja isyyslomat ja opiskeluvapaat, koska olet ne ansainnut
selitys: Useimmilla ihmisillä on vääristynyt työmoraali - elämmekö tosiaan tehdäksemme töitä?
4. Anna arvostusta ihmisille, joiden arvostuksen haluaisit kokea itsekin
selitys: Auktoriteetit eivät välttämättä ole aina ne isä, äiti, esimies, presidentti ja jumala vaan ne ovat ihmisiä, jotka oikeasti ansaitsevat arvostuksensa teoillaan
5. Ajattele, mitä teet ja miltä se toisesta tuntuu, ennen kuin teet
selitys: Empaattisuuden merkitystä ihmiskunnan selviämisessä ei voi tarpeeksi korostaa - mikäli emme osaa eläytyä toistemme asemaan, on ihmishenki lopulta täysin arvoton
6. Lähimmäiset ovat tärkeimpiä ihmisiä juuri sinulle - kohtele heitä erityisen hyvin
selitys: Läheisimpiä ihmisiä ei pitäisi ottaa itsestäänselvyyksinä. Läheisimpiä ihmisiä pitäisi kohdella parhaiten, eikä huonoiten.
7. Ahneus ei anna mitään, vaan ottaa kaiken - anna omistasi
selitys: Omaisuutta tavoitellaan välittämättä oikeasti tärkeästä henkisestä omaisuudesta. Pahimpia varkaita ovat ylikansalliset firmat, jotka riistävät kaikkea mikä liikkuu oman voiton tavoittelussaan. Myös yksilötasolla ihmiset ahnehtivat kaikkea itselleen. Vain antamalla voi oppia nöyryyden.
8. Paskan jauhanta ja selän takana puhuminen on typerää - asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja kasvotusten
selitys: Ihmiset eivät uskalla kohdata vaikeita asioita, vaan puhuvat mieluummin paskaa, kuin asiaa.
9. Nauti siitä mitä saat, äläkä himoitse sitä, mitä et saa
selitys: Kateus on kansantauti, siinä missä itsekkyys ja ahneuskin.
10. Pidä ystäviä arvossa, äläkä petä heidän luottamustaan
selitys: Sanotaan, että ystävä ei jätä hädän hetkellä, joten ystävyyden rakentaminen on elämän tärkeimpiä asioita ja siihen on panostettava tosissaan. Kavereita tulee ja menee, mutta ystävät ovat harvassa.