Älkää rukoilko Pariisin puolesta

Levätköön kaikki murhatut rauhassa - ja niinhän he lepäävätkin, koska heidän elämänsä on ohi, ja taivasta tai helvettiä ei ole olemassa. Surunvalittelut omaisille, läheisille sekä kaikille muille järkyttyneille ja sureville.

Pariisissa tapahtuneet raakalaismaisuudet aloittivat taas maailmanlaajuisen herätyskampanjan netissä. God bless sitä ja I pray for tätä. Ikävä kyllä myös tappajat toimivat fanaattisen uskonnon voimalla käyden pyhää sotaa, joten Charlie Hebdon piirtäjä Joann Sfarin sanat Twitterissä olivat mielestäni osuvat tapahtuneesta järkyttyneille ja meille kaikille asiaa sureville (osin suomennettu):

Ystävät ympäri maailmaa, kiitos #prayforparis-viesteistä, mutta emme tarvitse lisää uskontoa! Uskomme musiikkiin! Suudelmiin! Elämään! Sampanjaan ja iloon! #Parisisaboutlife!

Niinpä. Emme tarvitse yhtään enempää uskontoa. En sano, etteivätkö ateistitkin syyllistyisi raakalaismaisuuksiin, mutta tällaiset joukkoharhaiset murhajoukkiot ovat yleensä aivopestyjä uskonnon voimalla. Toki löytyy samanlaisia joukkioita, joita jokin ei-uskonnollinen väkivaltainen ideologia, kuten kansallissosialismi, voi yhdistää, samoin esimerkiksi valtiokoneistoja, joissa kurin ja koneiston avulla luodaan kaikkeen pystyviä tappojoukkoja. En siis tietenkään syytä sinänsä uskontoa murhien motiiviksi, enkä moiti niitä, jotka uskonnosta lohtua etsivät tai löytävät, mutta olisi hyvä muistaa, että uskonto näyttelee isoa roolia monien fanaattisten uskonnollisten liikkeiden joukossa. Näistä esimerkiksi jihadistit on nimetty yleismaailmallisesti terroristeiksi, kun taas Israelin siionistit ovat sitten kai lähinnä valtioterroristeja, koska yleismaailmallinen mielipide ei heidän sortotoimiaan terrorismina pidä. Samaten vaikkapa Burman theravadabuddhalainen hallinto (tosin onko hallinto sinänsä buddhalainen ja onko buddhalaisuus edes uskonto) terrorisoi (on esitetty, että kyseessä olisi kansanmurhaan verrattavat toimet) islaminuskoista vähemmistöä, mutta tämänkin voinee laskea valtioterrorismiksi (ja kun valtio terrorisoi kansalaisiaan, se on ilmeisesti valtion sisäinen asia niin kauan kuin YK toisin päättää...) Länsimaiden väkivaltakoneisto taasen on armeijoiden ja erikoisjoukkojen käyttöön keskittyvää yleensä kaiketi ei-uskonnollisena esitettävää ”turvallisuustoimintaa”, ”ennaltaehkäisyä” tai muuten vaan sotaa, jonka erottaa terrorismista lähinnä se, että sille haetaan yleensä esimerkiksi YK:n mandaatti tai perustellaan se ”terrorismin vastaisena sotana”, jotta sille olisi ”siunaus”. Aika hyvä sanavalinta, eikö :P

Tämmöinen kuva levisi Facebookissa Pariisin joukkomurhien jälkeen:

 

 

Mietin ensin, että onpa hyvin sanottu, mutta entäs jos tämän ajattelee siten, että se itsensä tappaja on itsemurhapommittaja, joka kyllä aloittaa itsestään, mutta vie mukanaan ties kuinka paljon muita...

Minä kyllä liityn niihin (ehkä naiivisti) ajatteleviin, joiden mielestä rauhanaatetta on aina kaikista iskuista ja murhista ja järjettömyydestä huolimatta jaksettava levittää, ja yritettävä luoda ilmapiiriä, jossa ei ole vastakkainasettelua, jossa mm. turvapaikanhakijat nähdään potentiaalisina terroristeina. Otetaan ihmiset ihmisinä, eikä uskonnon tai rodun tai kansallisuuden edustajina. Ei uskontokaan tee itsessään kenestäkään terroristia, olitpa jeesustelija, buddhalainen, hindu, juutalainen, muslimi tai joku muu hörhö, mutta rauhanaate voisi mielestäni irtisanoutua näistä rukoilu- ja jumalapiireistä, kun tiedetään, ettei niiden avulla ainakaan ihmisten väkivaltaisia harhoja paranneta. Ei rasismille. Ei fasismille. Ei fanatismille. Ei ääriliikkeille. Ei kiitos.

Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto. Olisipa, koska kostonkierre ei valitettavasti lopu koskaan. Tähän Jean Jullienin piirrokseen on hyvä lopettaa: