Kolmiulotteinen

Rytminvaihdos, rytmihäiriö, migreenin kaltainen useamman tunnin päänsärkykohtaus, hikeä ja vitunmoista kiirettä sekä aamuisin pienehköä tappelunpoikasta lapsukaisen kanssa. Siinä eka työviikko loman jälkeen. Ei oo helppoo, mutta kyl se siitä. Paljon positiivistakin viikossa riitti. Työkavereista oli vain toinen paikalla, ystäväni A, jota oli mahtava nähdä taas loman jälkeen. Tervehenkinen kuittailu alkoi heti, kun ovesta sisään pääsi ja hommat sujui. Kunhan vielä (uni)rytmiin pääsee ja helteet vähän helpottaa, niin eiköhän duunauskin taas tunnu enemmän mukavalta elämänsisällöltä kuin terveysriskiltä. 

Kävin tällä viikolla myös elämäni ensimmäistä kertaa 3D-elokuvissa ja pelasin Scrabblea. Ensinmainittu oli perseestä, kuten otaksuinkin. Vastarannankiiskenä aloitin odottamani Dawn of The Planet of The Apes –filkan kattelun pienen teatterin takarivissä ja kyllästyttyäni siihen, että tarkka kuva häipyi, kun vähän päätä käänteli leppoisampaan asentoon, siirryin useita rivejä eteenpäin, joka oli lähes tyhjässä teatterisalissa helppoa. Paljonpa se kuva ei siitä parantunut, vaikka tarkkuudenheittely jäi vähemmäksi. Lasit painoi, kuva oli pimeä (leffassa paljon hämärää, yötä ja vesisadetta dystopioiden malliin) ja teksti häiritsevän näköinen. Itse leffa oli hyvä jatko-osa, vaikka ei Rise of The Planet of The Apesin tasolle yltänytkään, mutta täydensi varsin hyvin uutta Apinoiden planeetan tulemista, vaikka hieman alkoi myös juonenkäänteet tökkiä loppupuolella. Entä se Scrabble? No sehän on mahtava peli, jota pelailin sekä vaemon kanssa kahdestaan että vanhimman poikamme kanssa kolmestaan. Hienoa yhdessäoloa ja hauskoja hetkiä sekä aivojen hyvänlaatuista rasitusta viikon työkiireiden vastapainoksi. 

Viime yönä nukuin kymmenen tuntia. Tuli tarpeeseen. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi viikosta tuleekin taas melkoisen tapahtumarikas. Töiden lisäksi perhekeskuksessa käyntiä, lastenpsykiatrisilla käyntiä ja tytärkin tulee yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Melekosta. Ehkä ensi viikonloppunakin voi vähän nukuttaa.