Tumman Valon Soturin käsikirja osa 4

Viime jouluna annoin lahjaksi rakkaalleni pienen mustan kirjan, jossa oli ajatuksiani, ajatelmiani ja pohdintojani kirjoitettuna tyylitellen - kunnioittaen Paulo Coelhon teosta "Valon soturin käsikirja" sekä Yamamoto Tsunetomon teosta "Hagakure - Samurain tie". Tänä jouluna julkaisen Tumman Valon Soturin käsikirjan blogissani sopivasti jaotelluissa osissa.

Osa 1
Osa 2
Osa3

*

Tumman Valon Soturi elää rakkaudesta, mutta mitä tahansa ei rakkaudenkaan vuoksi voi tehdä. Jos rakkaus esimerkiksi muuttuu vahingolliseksi ja mädättää käden, Soturi leikkaa käden irti. Se sattuu, mutta kipuakin pahempaa on, että mätä leviää sydämeen, koska jos sydän mädäntyy, on Soturi yhtä kuin kuollut.

*

Lempeys on tunnetila ja käytöstapa, jota Tumman Valon Soturi tavoittelee. Hermostuttuaan Soturi ruoskii itseään ja kuorii lian alta lempeyden esiin. Lempeys on ainoa oikea tapa kunnioittaa Elämää - ja se jos mikä, on Soturin Tehtävä.

*

Tiellään Tumman Valon Soturi kohtaa monenmoista kulkijaa. Hän kuitenkin pysyy hiljaa ja anonyyminä kulkien pääasiassa varjoissa, ellei häntä kohdata tai erikseen häneltä apua pyydetä. Se on Soturin tapa elää ja selviytyä. Soturikaan ei ole kaikkivoipa tai pysty auttamaan kaikkia. Soturin voima kasvaa yksinäisyydessä ja kun häntä tarvitaan, hän tekee parhaansa auttaakseen.

*

Tumman Valon Soturi pyrkii taistelemaan elämässään hyvän puolesta, pahaa vastaan. Soturi puolustaa rauhaa, rakkautta, lapsia ja ihanaistaan. Hän sotii ahdasmielisyyttä, rasismia, sydämettömyyttä, välinpitämättömyyttä, ahneutta ja väkivaltaa vastaan - käyden sotaan kynällään, äänellään, puheillaan ja esimerkillään. Passiivinen, rauhanomainen vastarinta on Tumman Valon Soturin tapa taistella myös ihmiskunnan sodanhalua vastaan.

*

Tumman Valon Soturi on tavallinen ihminen. Hän pitää oluesta, ruisleivästä ja rakastelusta. Hän ei ole sen parempi tai huonompi kuin muutkaan, eikä uskottele muillekaan olevansa ketään parempi. Soturi vain on ja elää, koska vain elämällä hän voi pyrkiä tekemään asioita, joihin uskoo. Soturi tietää, että joskus asiansa edessä on myös kuoltava, mutta toivoo - kuten suurin osa elävistä olennoista - että saisi elää, kasvaa ja rakastaa vapaasti.

Loppu.

Tumman Valon Soturin käsikirja osa 3

Viime jouluna annoin lahjaksi rakkaalleni pienen mustan kirjan, jossa oli ajatuksiani, ajatelmiani ja pohdintojani kirjoitettuna tyylitellen - kunnioittaen Paulo Coelhon teosta "Valon soturin käsikirja" sekä Yamamoto Tsunetomon teosta "Hagakure - Samurain tie". Tänä jouluna julkaisen Tumman Valon Soturin käsikirjan blogissani sopivasti jaotelluissa osissa.

Osa 1
Osa 2

*

Tumman Valon Soturi tietää, että jokainen on loppujen lopuksi maan päällä yksin. Elämän aikana jokainen on välillä yksin, mutta lopun kohtaamme aina yksin, koska kukaan ei lähde kanssamme tai ole luonamme, kun lähdemme, eikä ole mitään paikkaa, minne menemme, jossa olisi muita. Loppu on armoton, mutta myös lohdullinen. Yksinäisyys lopussa on luonnollista, mutta yksinäisyys alussa on suuri tragedia. On myös suuri murhe kantaa yksinäisyyden taakkaa - joko välillä, aika ajoin, tai jopa koko elämänsä ajan. Yksinäisyyden taakka on eri asia kuin yksinäisyys ja Tumman Valon Soturi on tultuaan sellaiseksi tajunnut, että tuo taakka on laskettava alas. Ensin Soturi laskee sen itse ja sitten hän pyrkii laskemaan sen kaikilta niiltä, joilta sen voi laskea, jotka sen sallivat, ja jotka haluavat tuntea Soturin kosketuksen. Sillä ei Soturikaan kaikkia maailman yksinäisyyden taakkoja voi poistaa - vain niiden, joiden Tiet risteävät Soturin Tien varrella ja yhdistyvät yhdeksi Tieksi, jolla vaellamme.

*

Tumman Valon Soturi on heikko siinä missä kuka tahansa muukin. Ei Soturista tee vahvaa se, että hänen miekkansa on terävä ja hänen lyöntinsä viuhuva. Ei, kuka tahansa voi tulla takaa ja tappaa hänet. Soturi kulkeekin pimeässä, jossa hän voi paremmin säilyä hengissä. Ei hänellä ole tarvetta astua estraadille, toreille ja turuille, julistamaan jotain, koska julistus on aina yksisilmäistä. Joskus harvoin Soturi eksyy mielenosoituksiin, mutta sielläkin hän huomaa, että hän ei halua seistä minkään yhden asian puolella ja sylkeä vastapuolelle. Mikään asia ei ole vain hyvä tai paha, kuten mikään ihminenkään ei ole vain hyvä tai paha. Jopa taistellessaan vääryyksiä tai vihaamiaan ideologioita vastaan, Soturi miettii, miksi vääryyttä tehdään tai miksi joku ajattelee, kuten ajattelee. Ei ole yhtä totuutta, mihinkään kysymykseen. On vain loppumaton määrä kysymyksiä, joihin etsiä vastauksia. Jotta voisi kehittyä, on oltava aina valmis muokkaamaan vanhaa vastausta, löytämään uusi vastaus. Mutta silti Tumman Valon Soturi ei koe olevansa vahvoilla - eikä hänen tarvitsekaan olla. Soturille tärkeintä on löytää herkkyys ja sitä kautta löytää paras mahdollinen vastaus aina kulloiseenkin kysymykseen.

*

Herkkyys on ominaisuus, jota Tumman Valon Soturi vaalii, koska se on kaiken ymmärryksen pohjalla. Se ei tarkoita, että Soturi alkaisi itkeä heti nähdessään pahuuden. Ei, Soturi itkee vasta, kun on lyönyt pahan palasiksi. Hän itkee sitä, että paha ylipäätään on olemassa, ja siksi, että tietää pahan elävän ikuisesti. Se elää meissä kaikissa, kuten hyvä, johon Soturi myös herkkyyttään tarvitsee. Ilman herkkyyttä soturi on kuin eksynyt lammas, kuin kala hapettomassa lammessa tai kuin lapsi pimeässä huoneessa mörköjen ympäröimänä. Tumman Valon Soturi on välillä tulta ja tappuraa, mutta ilman herkkyyttä hän ei olisi Soturi laisinkaan.

*

Kuten kukaan, ei myöskään Tumman Valon Soturi ole - tai kuvittele olevansa - voittamaton. Hän on heikko. Hän elää hetkessä ja kun paha hetki koittaa, hän joko taistelee - tai käpertyy kasaan. Ei ole helppoa taistella, jos taistelu on mahdoton, koska sellaisiakin taisteluita tulee vastaan, jolloin mikään miekka ei auta. Soturi on valmis kuolemaan, mutta vain läheistensä hengen puolesta. Heikkous on kuitenkin myös vahvuus, koska ei ole mitään typerämpää, kuin Soturi, joka luulee olevansa voittamaton.

...jatkuu

In Memoriam: Christopher Hitchens

RIP Hitch...

Christopher Eric Hitchens (13 April 1949 – 15 December 2011)

He was a Great writer, who had a huge influence on me and my thinking/writing. I feel it also as a personal loss and the only thing that now comes to mind is a part of the lyrics from the song Afterimage by Rush: "Suddenly, you were gone. From all the lives you left your mark upon."

Vanity Fair (one of the magazines that published Christopher Hitchens' columns in recent years) published a short piece after his death.

Wikipedia-page of the great man for those, who still don't know who I'm talking about.

My earlier posts about Hitchens (A tribute-video in English and two posts in Finnish):
My tribute to Christopher Hitchens
Muistelmat ja aatelmat
Kauan eläköön Christopher Hitchens

Tumman Valon Soturin käsikirja osa 2

Viime jouluna annoin lahjaksi rakkaalleni pienen mustan kirjan, jossa oli ajatuksia, ajatelmia ja pohdintojani kirjoitettuna tyylitellen - kunnioittaen Paulo Coelhon teosta "Valon soturin käsikirja" sekä Yamamoto Tsunetomon teosta "Hagakure - Samurain tie". Tänä jouluna julkaisen Tumman Valon Soturin käsikirjan blogissani sopivasti jaotelluissa osissa.

Tsekkaa Osa 1

*

Tumman Valon Soturi rakastaa. Hän elää rakkaudesta, rakkaudella, rakkauden vuoksi. Tumman Valon Soturi ei ole mitään ilman rakkautta. Hän rakastaa itseään, lapsiaan, rakastaan, vanhempiaan, läheisiään. Hän ei lakkaa rakastamasta, ennen kuin kuolee. Mutta vielä sittenkin Soturi rakastaa - sanoillaan, jotka jäävät elämään.

*

Jos jostain, saa Tumman Valon Soturi voimaa musiikista. Se auttaa aina - silloinkin, kun rakkaus raatelee. Musiikki on öljy, joka voitelee Soturin miekan. Musiikista Soturi saa lohtua, kun hänen voimansa uhkaavat ehtyä. Musiikki pistää Soturin liikkeelle. Musiikki on kauneus, jota Soturi ihailee, todistaessaan elämän synkkiä sävyjä. Musiikki on sammumaton liekki, kun Soturi lähtee yksinäiselle marssilleen kohti auringonlaskua. Musiikki on valo pimeydessä, ystävä yksinäisyydessä.

*

Rasismi ja kaikenlainen syrjintä nostavat Tumman Valon Soturin karvat pystyyn. Idiootit ovat asia erikseen - heille Soturi nauraa. Sen sijaan todelliset pahantekijät Soturi pistää kumoon, jos vain saa siihen mahdollisuuden. Hän tekee sen väkivallattoman vastarinnan keinoin, mutta väkivaltaisin sanoin, koska vihaa vastaan voi käydä myös vihalla, jolloin ne kumoavat toisensa ja mitätöivät asian. On mitätöntä olla rasisti, sanoo Soturi ja lyö sanaisella nyrkillään fasismin palasiksi. Mutta Soturi myös tietää, että ihmiset syrjivät toisiaan, kuten ovat tehneet aina, koska sekin on osa ihmisen luontoa. Siksi Soturi pyrkiikin muistamaan koko luonnon ja tyytyy siihen, että taistelee sanoillaan ja teoillaan aina yhtä pahuutta vastaan kerrallaan, vaikka kaiken maailman muutkin vääryydet olisivat hänen käsiensä ulottuvilla. Soturi ei voi taistella kuin yhden rintaman sotaa kerrallaan.

*

Ahneus on asia, jonka Tumman Valon Soturi tunnistaa kaikissa - myös itsessään. Ahneus tekee ihmisistä itsekkäitä ja vaikka itsekäs on välillä pakko olla tiettyyn rajaan saakka, on ahneus sitä, ettei kykene epäitsekkyyteen. Ahneus korruptoi rikkaat rikastumaan ja pakottaa köyhät köyhtymään. Ahneus ei tunne sääliä, ei myötätuntoa, eikä kohtuutta. Jos Tumman Valon Soturi pääsee väliin, on ahneella paskainen loppu. Soturi vie ahneelta tyydytyksen tunteen, koska ahneudellakin on rajansa ja jonkun on se raja pystytettävä.

...jatkuu

Pressanvaalit

En ole hirveästi korviani lotkauttanut saati katsonut ainuttakaan presidentinvaalitenttiä, koska periaatteessa en presidentti-instituutiota hirveän korkealla arvoasteikossa pidä sen suhteen, mitä merkitystä sillä enää nykypäivän Suomessa on. Toisaalta se on kuitenkin ainoa vaali, jossa kaikki arvot, asenteet ja voisiko sanoa "tulevaisuudenusko" kiteytyvät yhteen ihmiseen, tulevaan presidenttiin. Muistan siis hyvin edelliset muutamat presidentinvaalit, joissa kannatin juurikin niitä henkilöitä, joita pressoiksi valkkautui: Martti Ahtisaarta ja Tarja Halosta. Kyseiset tyypit edustivat lähimpänä omaa ajatusmaailmaani ja minusta oli lisäksi hienoa, että sosiaalisia arvoja edustanut nainen valittiin presidentiksi.

Näissä vaaleissa en edes muista kaikkien ehdokkaiden nimiä, vielä, mutta toisaalta vaalit tuntuvat jo valmiiksi pedatun Sauli Niinistölle, jolla on ainakin porvariston täysi kannatus ja monen muunkin, jotka eivät ole sitoutuneita puoluepolitiikkaan eli eivät välitä muissakaan vaaleissa, ketä äänestävät, jos äänestävät ollenkaan. Niinistöllä on siis vahva etumatka ja lööppijulkisuus, mutta vaaleja ei ole vielä käyty. Tuntuu silti lähes selvältä, ettei Suomen kansa tule äänestämään presidentiksi ketään muuta ehdokasta. Olen myös aika varma, että jos toisella kierroksella vastakkain ovat Niinistö ja Soini, äänestän itsekin edellämainittua, vain äänestääkseni Soinia vastaan. Jos ei mitään muuta syytä ole osoittaa niin minulle riittää se, että en halua presidentiksi katolilaista Soinia, joka on sanonut julkisesti vastustavansa aborttioikeutta kaikissa tapauksissa - siis myös raiskattujen naisten osalta.

Ketä sitten ajattelin äänestää ensimmäisellä kierroksella? Olisihan siellä tietysti punainen vaihtoehto eli Arhinmäki, mutta jatkan silti valitsemallani "epäpoliittisella" linjalla, koska minusta Vihreät ovat ainoa puolue, jolla on yksi aidosti kannatettava arvo (luonnonsuojelu) ja vaikka presidentivaalit ovatkin "puoluepoliittisesti riippumattomat", on minulle jo yksi pieni plussa Pekka Haaviston äänestämiseen vihreiden edustaminen. Pekka Haavisto on kotimaisen puoluetyön lisäksi Suomessa toiminut ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä, Euroopan vihreän puolueen puheenjohtajana ja puolueriippumattomasti Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmassa asiantuntijana. Kyseessä on siis kansainvälisesti suuntautunut poliitikko ja jos presidentin nykyistä toimenkuvaa ajattelee, on nimenomaan kansainvälisten suhteiden hoitaminen presidentin heiniä.

Ennakkoluuloja ja ristiriitojakin Pekka Haavisto herättää, onhan hän sivari ja homo, eli siis öö, sivarihomo :) Sanonpa tämän nyt tässä kaikille puna- ja sikaniskoille, joiden mielestä ihmisen seksuaalisuus tai asenne militaristisuuteen on merkittävä tekijä Suomen presidentille: Eikä ole! Ensinnäkin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia. Toiseksi se on ihmisoikeus. Kolmanneksi: Mitä ihmeen pahaa kukaan homoseksuaali on koskaan sinulle tehnyt arvon homofoobikko? En ymmärrä edes sitä perustetta, että "raamattu kieltää sen". Tai ymmärrän, että joillain on niin laho latva, että lukevat raamattua sanasta sanaan, mutta nuo fundamentalistit ovat asia erikseen ja niiden ymmärtämisistä tai ymmärtämättömyyksistä en välitä muutenkaan paskaakaan. Siis: Jos presidentin tehtäviin kuuluisi esitellä seksipuuhiaan tai puhua omista seksikokemuksistaan, voisin ymmärtää sen pointin, että kaikki eivät haluaisi esimerkiksi lapsilleen esitettävän "maan päämiehen" suusta, että miten sekstaillaan samaa sukupuolta olevan kanssa. Mutta herranjestas, vaikka se olisi "maan päämiehen" (tai -naisen) tehtävä, en usko ikipäivänä, että Pekka Haaviston kaltainen helvetin fiksuna tunnettu mies alkaisi paasata homoasiaa - vaan korostaisi sen sijaan sitä, mitä pitäisi seksuaalikasvatuksessa korostaa muutenkin eli välittämistä, toisen huomioonottamista, suojautumista sukupuolitaudeilta jne. Niille, jotka jättäisivät äänestämästä Pekka Haavistoa, koska "se on homo", sanon siis, että menkää itseenne, ajatelkaa vähän, kasvakaa aikuisiksi, herätkää tähän päivään.

Seuraava vasta-argumentti on sitten se, että miten siviilipalveluksen käynyt mies voisi toimia Puolustusvoimien ylipäällikkönä. No voi hellanlettas: Miten varusmiespalvelusta käymätön nainen, kuten Tarja Halonen, sitten voi? Siviilipalveluksen suorittanut kansalainen on suorittanut lakiin kirjatun kansalaisvelvollisuuden, joka koskee kaikkia miespuolisia kansalaisia. Siviilipalvelusmies on kaiken lisäksi myös toista nostoluokkaa sodan syttyessä. Minä olen käynyt varusmiespalveluksen ja aliupseerikoulutuksen, mutta silti olen tätä nykyä siviilipalvelusmies. Se mahdollistui sillä, että kieltäydyin aikanaan punk-henkisyyden ja pasifismin nimissä kertausharjoituksista ja kävin siviilipalveluskeskuksen järjestämän täydennyskoulutuksen. Sodan tultua olisin kuitenkin toisessa nostoluokassa vanhempien herrasmiesten kanssa lähdössä rintamalle, jos sota alkaisi. Presidentti on muodollinen armeijan ylipäällikkö, mutta ennenkaikkea valtion edustaja, eikä näin ollen ole käsittääkseni missään olosuhteissa menossa rintamalle (enää) muutenkaan. Sota-aikana armeija toimii valtion valtuuttamana, eikä presidentti voi määrätä armeijaa tekemään sitä tai tätä. Näin ollen vaikka presidentti olisi henkilökohtaiselta vakaumukseltaan millainen pasifisti tahansa, ei hän voi vaikuttaa sotatoimiin muuta kuin mielipidevaikuttajana ja tuskin Pekka Haavistokaan on ääripasifisti, joka mieluummin astuu kiväärin piipun eteen tapettavaksi kuin nostaa oman aseensa. Pekka Haavisto ei ole koskaan tunnustautunut kiihkopasifiksi, mutta on sen sijaan tehnyt paljon työtä rauhan puolesta. Jos jonkun mielestä presidentin olisi oltava Mannerheimin kaltainen sotapäällikkö, on Pekka Haavisto hänelle varmasti väärä valinta, koska tämä mies nimenomaan tekee ja on tehnyt työtä sen eteen, että maailmassa ei sodittaisi, kriisejä selviteltäisiin ja rauhanturvaajien avulla säilytettäisiin rauha kriisialueilla. Pekka Haavisto on toiminut mm. EU:n erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa, osallistunut Darfurin rauhanneuvotteluihin sekä avustanut YK:ta Darfurin ja Somalian rauhanprosesseissa, ja toiminut Suomen ulkoministerin erityisedustajana Afrikan konflikteissa. Juuri tällaista presidenttiä tarvitsemme tulevaisuudessa, emme sotapäällikköä.

Kävin sitten katsomassa Pekka Haaviston kampanjasivuakin ja faktojen lisäksi kattelin muutamia tukijoiden lausahduksia. Poimin niistä tähän kaksi. Ensimmäinen on muusikko Anssi Kelalta, joka ei kuulu suosikkeihini missään määrin, mutta Kelan kirjoitusta omalla blogisivullaan (http://www.anssikela.com/tag/pekka-haavisto/) on Facebookissa jaettu ja linkitetty ja kehuttu viime päivinä aika paljonkin, joten tämäkin lyhyempi lausunto "kelvannee" :) ->

"Henkisesti pahoinvoiva Suomi tarvitsee eteensä uudenlaisen johtajan. Rauhantekijän, joka pystyy rakentamaan siltoja kuilujen ylitse ja luomaan innostavaa keskustelua vihan, pelon ja katkeruuden lietsonnan paikalle. Haluan maallamme olevan inhimillisyyden ja toivon kasvot. Siksi äänestän Pekka Haavistoa."

Toisen kommentin poimin suuresti arvostamaltani tv- ja teatteriviihteen pitkäaikaiselta tekijältä, Neil Hardwickilta, joka sattuu olemaan myös oluenystävä (tai ainakin teki 1990-luvulla mainion olut-sarjan Britannian oluista), kuten minäkin :) ->

"Suomessa ei tarpeeksi ymmärretä, kuinka valtavan positiivinen maine Pekalla on kansainvälisesti. Minulle hän edustaa sitä oikeaa Suomea - edistyksellistä, keskustelevaa, arvostettua. Fiksu mies. Kunnioitan syvästi."

Ehdokkaani on siis selvä ja näillä mennään - ainakin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.

SOA ja Samae

Sons of Anarchyn neloskausikin saatiin sitten päätökseen. Pari kollegaa on seurannut kanssani samaan tahtiin internetin ihmemaasta imuroituja jaksoja ja nuorten miesten mielissä neloskausi ei saanut aivan yhtä räjähtävää päätöstä, kuin olisi toivottu. Itselleni sen sijaan sarjan luojan Kurt Sutterin aivoitukset kauden lopetukseen sopivat ja tykkäsin kovasti. Sarja sai jälleen tyypillisen yllätyskäänteen viimeisessä jaksossa ja jatkuvuus on taattu. Perhedraama, "Hamlet-näytelmä kuvitellun kaupungin kuvitellun prätkäjengin elämässä" jatkuu ja hyvä niin. Kurt Sutter itse summasi blogissaan (http://sutterink.blogspot.com/) kauden päätöstä ja eritoten kriitikoiden merkitystä (tai merkityksettömyyttä) lopettaen kirjoituksensa mielestäni hauskasti (tässä pätkässä ei spoilereita kautta näkemättömille - Kurtin blogissa spoilereita muistaakseni on), joten lainaan sitä myös tähän:

"Anyway, I'll keep writing the show the way I always have and hopefully the audience will continue to show up. And the critics will lament how imperfect and frustrating the show is to watch and yet they'll continue to watch it and write about it, week after week, after week, after week... it's almost as if they're being entertained.

I was going to tag this entry by calling them all cunts, but maybe that's a little harsh.

Half-cunts."

***

Aina välillä tulee törmättyä itselle tuntemattomaan biisiin, joka kolahtaa täysillä kuin halko päähän, ensirakkaus tai tuhti paukku selvälle. Tai jotain sinnepäin :) Tämä Samae Koskisen biisi oli uusi tuttavuus minulle ja tykkäsin ihan saatanasti. Joten katsokaapa ja todetkaa joko sama tai älkää todetko, koska musiikkimaku ja tykkäilythän ovat aina jokaisen oma asia: Samae Koskinen - En anna periks

Tumman Valon Soturin käsikirja osa 1

Viime jouluna annoin lahjaksi rakkaalleni pienen mustan kirjan, jossa oli ajatuksia, ajatelmia ja pohdintojani kirjoitettuna tyylitellen - kunnioittaen Paulo Coelhon teosta "Valon soturin käsikirja" sekä Yamamoto Tsunetomon teosta "Hagakure - Samurain tie". Tänä jouluna julkaisen Tumman Valon Soturin käsikirjan blogissani sopivasti jaotelluissa osissa.

*

Tumman Valon Soturi ei tunne jumalia, ei Jumalaa, ei suurempia voimia.
Hän tuntee itsensä. Hän tuntee valon ja hän tuntee pimeyden.
Niistä muodostuu tumma valo
- voima, jota eivät valon tai pimeyden soturit voi päihittää.
Tumman Valon Soturi voittaa itsensä ja on siksi vahva - paitsi kuoleman äärellä.
Väistämättömät asiat kuten kuolema ovat väistämättömiä,
eikä Tumman Valon Soturi ota niistä paineita,
vaan elää päivän kerrallaan.

*

Vääryyksiä kohdatessaan Tumman Valon Soturi vetää miekan huotrastaan.
Se riittää. Hän ei käytä väkivaltaa,
hänen miekkansa on kynä ja hän kirjoittaa vääryyksiä vastaan.
Vääryydet eivät lopu kirjoittamalla, mutta jos hän ei kirjoita,
tarkoittaisi se vääryyksien hyväksymistä.
Vääryydet ovat niin moninaisia,
että Tumman Valon Soturin miekka on aina veren tahrima.

*

Ei ole mitään ehdotonta totuutta - on vain ihmisten tulkinta.
Tumman Valon Soturi ei sorru kertomaan kenellekään,
miten asiat aivan varmasti ovat.
Soturin lentävä lause on "vannomatta paras".
Soturi ei lupaa mitään, mitä ei voi toteuttaa,
koska turhan lupaaminen on yhtä kuin valehtelu.
Tumman Valon Soturi ei ole paskanpuhuja.
Jos ja kun Soturi kuitenkin erehtyy lupaamaan jotain,
mitä ei voikaan esteitä kohdatessaan toteuttaa,
hän pyytää anteeksi lupauksen kohteelta,
koska lupaus on lupaus on lupaus,
ja pyrkii hyvittämään lupauksen.
Tätä Soturi ei kuitenkaan ota tavaksi.
Sen sijaan hän ei lupaa toiste asiaa,
jonka tietää olevan mahdoton tietää varmaksi.

*

Tumman Valon Soturi elää hetkessä, tätä päivää.
Hän punnitsee tekojaan, paitsi leikkiessään,
jolloin hän toimii kuten eläin. Tai ihminen.
Hänhän kuitenkin on ihminen,
mutta ihmiskuntaa hän ei aina ymmärrä
ja tuntee kuuluvansa yhtä lailla eläinkuntaan,
jonka puolesta hän on myös valmis taistelemaan.
Leikkiessään hän pelaa kovempaa peliä: kostaa heti, ajattelematta,
mutta nauraa, koska tietää, ettei vahingoita ketään.
Oikeassa elämässä ei voi ottaa vastaan tai antaa iskuja,
ei voi kääntää poskeaan, mutta ei myöskään kostaa, harkitsemattomasti.
Elämä on valintoja ja pienet ihmiset, sekä vastuunsa,
Tumman Valon Soturi muistaa aina ennen taisteluun ryhtymistä.
Omilla jaloillaan on kuitenkin seisottava, jokaisen
- ja Tumman Valon Soturikin tietää sen;
Jokainen meistä on lopulta tässä maailmassa yksin.
Se on yhtä aikaa lohdullinen ja pelottava ajatus.
Tumman Valon Soturi ottaa kaikki tunteet vastaan ja jatkaa matkaa Tiellään,
niin kauan kuin jalat kantavat.

...jatkuu