Viime aikoina on mediassa - ainakin vaihtoehtoisessa mukaanlukien blogit - otettu jälleen esille eläinten kärsimys liittyen ihmisen tarpeeseen syödä tai muuten tappaa (toisia) eläimiä. Viimeksi olen lukenut keskustelunavauksen sekä kommentointia eläinten tehotuotannosta. Samaten on ollut esillä luomutuotanto ja sen "muodikkuus", jolla on mielestäni yritetty vähätellä sen merkitystä. Lähestyn edellä mainittuja aiheita nyt omasta näkökulmastani lakto-ovo-vegetaristina sekä luomutuotteita käyttävänä, mutta periaatteessa ihan tavallisena länsimaisena kuluttajana, joka ostaa myös sitä, mitä kaupasta saa, jos ei luomua ole tarjolla.
Tehotuotanto on viimeisin ihmisen luoma tapa kustannustehokkaampaan karjatalouteen. On monissa eri lähteissä todettu tosiasia, että koko ihmiskunta voitaisiin ruokkia siirtymällä käyttämään kasvikunnan tuotteita sen sijaan, että tuotetaan suuret määrät eläinrehua sekä muutetaan peltoja laidunmaiksi. Tehotuotanto on vienyt itse eläimet kuitenkin niin ahtaalle, että voidaan verrata sitä keskitysleiriolosuhteisiin. Eläimet ovat tehdastuotteita, joita kohdellaan huonosti niiden syntymästä ennenaikaiseen kuolemaan. Eläimet - kuten me ihmiset yhtenä eläinlajina tiedämme - ovat tuntevia, ajattelevia olentoja. Sian tiedetään olevan viisaampi kuin lemmikiksi jalostamamme koira. Lähes kaikkien isompien eläinlajien - mukaan lukien kalat ja poislukien ehkä hyönteiset yms - tiedetään tuntevan kipua. On hirveätä ajatella elämää, joka alkaa vankeudessa, on yhtä kärsimystä ja päättyy tuskalliseen kuolemaan. Tosin ehkä paremminkin se elämä on tuskallinen ja kuolema helpotus...
Minulle tuntemattomat ihmiset saattavat aloittaa ruokakeskustelun kanssani kuultuaan, että en syö lihaa enkä kalaa. He kysyvät, miksi en syö lihaa tai kalaa tai kommentoivat, että onhan se terveellistä olla välillä syömättä lihaa tai että punaista lihaa voi korvata "valkoisella" tai kalaa syömällä. Oma syyni olla syömättä toisia eläimiä on kuitenkin eettinen. En ymmärrä, miksi minun takiani pitäisi tappaa mitään eläimiä, aiheuttaa heille koko elämän pituisen kärsimyksen, kidutuksen ja kuoleman, vain siksi, että saisin syödä heidän jalkojaan, käsiään, rintojaan, selkiään tai vaikka ihan makkarameiningillä kaikkea mitä jauhetuksi eläimestä saa. Minä voin valita näin, koska minulla on mahdollisuus hankkia elintarvikkeita, joista saan tarvittavan ravinnon ja energian. Toki olen itsekin osa ihmisten luomaa koneistoa täysin itsekkäistä syistä: Käytän maitotuotteita ja kananmunia sekä varmasti vaikka mitä eläimistä revittyjä maku- tai väriaineita, mutta pyrin niitäkin käyttäessäni aina huomioimaan, että aiheutettu kärsimys olisi mahdollisimman vähäinen. Luomu astuu tässä vaiheessa kuvaan.
Useimmat ihmiset taitavat suosia luomutuotantoa siksi, että ruoka olisi mahdollisimman puhdasta, eikä sen tuotannossa olisi rasitettu luontoa tai itse ruokaa erinäisillä kasvua parantavilla tai tuholaisia estävillä ainesosilla, jopa myrkyillä. Aivan varmasti syömme lähes päivittäin jotain myrkkyjä elintarvikkeidemme mukana, mutta luomua suosimalla on mahdollisuus vähentää tuota kuormaa sekä omassa kehossa että luonnossa. Itse kuitenkin käytän luomua ensisijaisesti siksi, että toivon sen vähentävän (tuotanto)eläinten kärsimystä. Luomumaito tuotetaan paitsi luomurehulla myös siten, että eläimiä kohdellaan luonnonmukaisemmin. Niille annetaan tuotantolaitoksiin suljettujen eläinten sijaan mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, johon kuuluu monipuolisen liikkumisen mahdollistaminen ja jälkeläisten hoito. Samaten toimii luomukananmunien tuotanto tarjoten kanoille paremmat elinolosuhteet kuin täyteen ahdetuissa broilerikanaloissa, joissa liikkumatila on kanojen kasvaessa "syömäkuntoon" olematon.
Onko meidän ihmisten sitten luonnonmukaista syödä toisia eläimiä? Ehkäpä, mutta tapa, millä ravintomme hankimme, on muuttunut. Riistämme ihmiskuntana luontoa, luonnonvaroja ja eläimiä häikäilemättä. Sen lisäksi riistämme vielä toisia ihmisiäkin. On vaikeata yksilötasolla "pelastaa" ketään tai toimia todella suurten asioiden, kuten vaikkapa maailman merien pelastamiseksi myrkyiltä, saasteilta, muovijätteeltä sekä enenevässä määrin kalojen ja muiden vedessä elävien sukupuuttoon tappamiselta. Lihaa syömällä koko ihmiskunnalle ei riitä ravintoa nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa, kun ihmiskunta kasvaa koko ajan eksponentiaalisesti. Vaikka ilmastonmuutoksen ja ympäristökatastrofit sivuuttaisi olankohautuksella pitäen niitä viherpiipertäjien keksinnöiltä, niin luonto kyllä "kostaa" lopulta ihmisten ahneuden. Itse en ymmärrä moniakaan ihmisen oikkuja tai viettejä tai esimerkiksi halua tappaa toisia olentoja olivat ne sitten eläimiä (tai ihmisiä) kiväärin piipun edessä tai tehdashallissa jossain katseilta piilossa. Siksi minun on pakko kuunnella omaatuntoani edes niissä asioissa, joihin katson voivani vaikuttaa. Voisin tehdä enemmänkin, mutta itsekkäästi joudun kuitenkin ajattelemaan pääasiassa omaa persettäni, jotta jaksaisin huolehtia jälkikasvustani (joka sekin on tietysti yksi pieni ympäristökatastrofi :) ja myös käsittämätöntä "luonnonmukaista käytöstä" sekä viettien varassa toimimisen seuraus) ja itsestäni sinänsä välillä järjettömässä arkisessa elämässä.
On vaikeata elää aiheuttamatta kärsimystä toisille eläville olennoille. Teemme sitä niin ihmisille, eläimille kuin muille luontokappaleille käyttäytymisellämme ja kulutustottumuksillamme. On "järkevää" hankkia esimerkiksi kunnon nahkasaappaat, jos haluaa kestävät koko vuoden käytettävissä olevat kengät tai on "kätevämpää" ajaa autolla, joka kuluttaa maankuoresta pumpattua polttoainetta, josta aiheutuu vuosittain valtavia ympäristökatastrofeja (ihan ilman niitä suuria onnettomuuksiakin kuten Meksikonlahden öljynporauslautan tuhoutuminen ja mereen tulvinut jättimäinen öljylautta) sekä päästöjä niin pumpatessa, kuljetettaessa, jalostettaessa kuin käytettäessä. Itsekkyydelle on luotava omat rajansa ja koitettava pärjätä omantuntonsa kanssa. Aina on syytä kuitenkin kyseenalaistaa myös omat valintansa sekä pyrkiä kohti parempia, kestävämpiä ratkaisuja - niin yksilötasolla kuin ihmiskuntana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti