Kerran viikossa minä shoppailen

Kävin yksin hehtaarihallin kokoisessa kaupassa.

Ihmisiä tosin oli joka puolella.

Rennosti astelin, mutta kuin susi laumaansa etsien.

Hauskannäköinen pipopää löntysti pelaamaan.

Ovetkin väistivät saapuvaa ja lööpit huusivat uutta onnea.

Puolituttu pläräsi kirjoja, ajelin tyynesti ohi.

Kohti ruokatiskejä - ja kauemmas!

Sielläpä vasta olikin vilskettä, kasvisosastolla;

Miehet sompailivat kärryillään,

naiset hyörivät paikasta toiseen.

Ukot lappoi pottua kassiin,

akat valkkasi parhaat hedelmät.

Nappasin yhden valmiiksi pakatun kurkun ja lähdin pois.

Maitotiski, muu-uu: Luomua, hylaa ja kahvikermaa - jokaiselle jotain.

Pitkä käytävän sivu täynnä kasvisöljyä, sitä itsellekin.

Sitä ennen ruuhka ja pysähdys:

Nuoret rakastavaiset yllätetty sukulaistädin toimesta,

eikä siitä niin vain matkaa jatketakaan.

Kärryarmeijat kasaantuvat molemmin puolin kapeaa käytävää.

Kaikki odottavat kärsivällisesti, kun juttu etenee.

Halia ja hymyä, sekä toivomus tulla kylään - edes joskus.

Toinen kapea käytävä.

Näen tutun tädin töistä miehensä kanssa;

Yhdessä valitsevat eväitään, on se kaunista.

Nyt leipätiskille, kuitu olkoon!

Sitä ennen poikkean juustomaahan: Ruskaa ja kermaa, nam.

Leipätiskillä santsausta ja päivämäärien tuijottelua.

Tuliaisleipiä kaksi - molemmat mukaan mars.

Kilisevä osasto, here I come!

Mmm, bier. Ukot kantaa packejaan,

kun minä suuntaan oluiden luo.

Onpas hieno korkki, siitä mukaan.

Kappas, luomua, no kokeillaan.

Organic, samma på engelska.

Ja yks Amber miehen tiellä pitää.

Vissyntankkauspiste.

Yks, kaks, kol, nel karpalo-greippiä.

Sit vielä pari: Sitruuna-limeä, josta yks pojista pitää.

Karkkitiski.

Ihmisten katseita skannailen, ajatuksia mukamas aavistelen:

"Jaahans, Leinosen pojalla korissa vaan kaljaa ja karkkia, melekonen perheenisä."

Puolituttu tulee naamatusten vastaan, nyt ei pääse enää ohi.

"No terve! Kylläpäs tänne eksyy...", sanoo hän. Tai eksyy ainakin vaimosta. Tahallaanko lie.

Viimenen etappi: Pakastemaailma. Eineksien valtakunta. Laiskojen paskojen ruoka-aitta.

Matkalla sinne vastaan tulee jo kolmatta kertaa pieni nainen.

Suloiset kasvot sillä on; Hymyilen, ja katson, kun hän keinuu ohitseni kuin keiju.

Pian pizzatiskillä, mutta en ota, koska ajan.

Toinen puolituttu, edellisen puolitutun vaimo - se kadonnut - tulee vastaan.

Hymyilee leveästi, esittelee tuoreinta aikaansaannostaan.

Kopassa kaksi kuukautta suloisuutta: pieni Kia, keiju siis hänkin.

Pariskunta lapsineen löytää toisensa ja toivotan heille vilpittömästi hyvää jatkoa.

Oikea pakasteovikin löytyy: Soijatuotteita ja kasvispihvejä puolen metrin pino - viikon satsi.

Kassalla valitsen kerrankin oikein - tämähän vetää kuin ikkunat kotona!

130 rahaa köyhempänä siirryn pakkaamaan, mutta onpahan ainakin evästä.

Yksinäisen miehen perjantaiodysseia on ohi.

Tai vasta alussa.