Rakkaus on hyvä tunne. Se ei ole
kärsimystä. Mutta se voi syntyä kärsimyksestä. Se voi syntyä
kärsimyksen oheistuotteena, kun syntyy side, jota ei voi katkaista.
Vain viha voi katkaista rakkauden siteen, koska se on sen oheistuote,
sen toinen ilmenemismuoto. Viha on huono tunne. Se on kärsimystä.
Mutta se voi syntyä rakkaudesta. Se voi syntyä kärsimyksen
oheistuotteena, kun side, jota ei voi katkaista, katkaistaan.
Oikeastaan en kyllä usko tuohon mitä
kirjoitin. Välinpitämättömyys ja aika ovat ainoat oikeat keinot
unohtaa rakkaus, joka sattuu, ilman että se muuttuisi vihaksi. Ja
vihan voi voittaa vain samoin aineksin. Rakkaus ei voita vihaa, tai
toisinpäin. Ehkä tämä oli liian kyyninen lausunto ja kaiken
maailman ihanuuksien ja vihaisuuksien lausujat rynnivät tuon
johdosta halaamaan ja hakkaamaan minua. Jeesus ei kääntänyt toista
poskea siksi, että olisi halunnut vaan siksi, että viha voitti sen
erän. Enkä tiedä, miksi vedin Jeesuksen tähän mukaan, mutta ehkä siksi, että hän on ultimaattinen "rakkauden symboli". Kosto on ihan yhtä inhimillistä tai epäinhimillistä kuin
anteeksianto. Silti se on suurinta rakkautta, mitä voi toista
kohtaan tuntea – anteeksianto siis. Kosto on suurinta vihaa, eikä
auta mitään, kuten ehkä jo syy-yhteyden tästä tunnistitte.
Rakkaus ja viha ovat voimat, joita jokainen tunnemme, mutta molempia
tarvitaan, jotta selviämme elämästä, emmekä silti hengissä.
Onnellisuus on kuitenkin kokonaan eri juttu kuin rakkauden tai vihan liitto. Tavoittele sitä ja ole tyytyväinen, niin minäkin!
Onnellisuus on kuitenkin kokonaan eri juttu kuin rakkauden tai vihan liitto. Tavoittele sitä ja ole tyytyväinen, niin minäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti