Tänään, töissä, kotona ja mielisairaalassa

Välillä elämä on pyllynreikä, josta tulee kaikenlaista kakkaa silmille. En edes jaksa kirjoittaa, mutta voihan sitä kai blogiin raapustaa pari sanaa, kun Travianissakaan ei jaksa jutella, netti pätkäisi ircinkin poikki ja enää ei huvita ihmisten ilmoille tai linjoille. Sen sijaan aloin jonkun omituisen mielleyhtymän vuoksi (tai no, ei se ole vaikeata, olenhan töissä sairaalassa) miettiä työtä, tuota rakasta ja vihattua asiaa, josta ihmiskunta on kuuluisa. Tekevätkö muut eläimet töitä? Eivät. Ne etsivät ruokaa, syövät, nukkuvat, parittelevat, synnyttävät, hoitavat jälkikasvunsa ja kuolevat. Sitten on uuden kierron aika. Ihminen sen sijaan tekee töitä. Ja siitä pitäisi olla ylpeä ja onnellinen. Silti ihmiset haaveilevat "kultaisista eläkepäivistä" tai ainakin lottovoitosta, jotta vois ottaa rennommin ja tehdä mitä huvittaa. Elääkseen on tehtävä töitä - ainakin välillä, että saa liiton päivät täyteen. Ja niin edelleen, ja niin edelleen, päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen...

Tästä minulle sitten tuli mieleen Mastodonin huikea Workhorse, joka taitaa olla live-versiona jollain levylläkin, tai ainakin lähes liven kuuloisena. Tämä hieno live-versio alkaa toisen vokalisti-kitaristin (joka ei ole pääosassa tässä karjumassa) tokaisulla: "Work fucking sucks!" Niinpä! Joten tässä kaikille työn sankareille/orjille:

Tässä vaiheessa onneksi isäni, joka on luultavasti harvoja blogini seuraajia, ei ole painanut playta, koska hän ei ymmärrä "äänisaastetta", jota Mastodonkin aivan varmasti hänelle edustaa. Olisitteko muuten uskoneet vuonna 2004, jos joku olisi soittanut teille tämän ja sanonut, että tässä soittaa yksi metallimaailman supertähdistä? Hirveätä, tai siis ihanaa mekkalaa, riippuu tietysti kuulijasta ja katsojasta. Karvapää huutaa naama punaisena, rumpali hakkaa kuin heikkopäinen ja eihän tämä taida ihan täysipäinen bändi olla muutenkaan. Eikä ole, mutta metallia, perkele. Myöhemmillä ajoillaan bändi onkin sitten tehnyt niin koukeroista ja hienoa metalliprogea, että ei paremmasta - tai monimutkaisemmasta - väliä ja lähestynyt ehkä vokalisoinnin osaltakin paljon ns. suurta yleisöä. Mä olen näitä "eka oli paras" -jengin tyyppejä tämän bändin osalta.

Mistä sitten tupsahdin työhön ja Mastodoniin. No, ensin netti tosiaan pätkähti, sitten vitutti, sitten sain kuunneltua Mana Manan "Maria Magdalenan". En linkitä sitä, koska se on oikeasti masentava. Masentava se on ennenkaikkea siksi, että noin vuosi tuon levytyksen jälkeen bändin solisti ja kitaristi ja tuon biisin tekijä Jouni Mömmö teki itsemurhan. Hän oli lisäksi skitsofreeninen ja varmasti ehti kokea monenlaista "hullun arkeen" kuuluvaa osastojaksoineen, vaikka en sen enempää hänen elämästää tiedäkään. Tänään minua ei voi liehitellä hullujen jutuilla. Tänään vituttaa. Mietin jopa, että olisi ihan oikein joillekin panna tuo biisi Facebookiin ja sanoa, että tänään minusta tuntui hetken tältä, mutta enpä viitsinyt. Se ei olisi oikein myöskään häntä kohtaan, jota rakastan.