Perjantai.
Aiemmin tänään mua nauratti.
Sitten mua vitutti.
Ja lopulta vielä itkettikin.
Mitäs tunteita tässä vielä päästäisi valloilleen?
Humala ei kai vieläkään ole tunne.
**
Lauantai.
Hurahdin vaihteeksi yhteen sarjaan. Game of Thrones on upea, keskiaikaista fantasiakuvastoa kuvankauniisti esittelevä toiminnan, vehkeilyn, romantiikan, taistelujen, juonimisten ja omituisten otusten soppa. Ja pirun hienosti kirjoitettua tv-draamaa, jossa on aivan hiton komeita henkilöhahmoja, kuten vaikka yksi miekkailunopettaja, joka tokaisi pikkutytölle opin elämää varten:
”There is only one god: Death.
And there is only one thing we say to Death: Not today.”
**
Mieluummin raakaa mättöä, kuin vitsailua alkoholin kera.
Mutta entäs jos mättö onkin raakaa alkoholin ja vitsailun kera?
Siinä tapauksessa pistä soimaan rap, jota pelimiehet ei kuuntele:
”Pelisäännöt?
Tunge ne pelisäännöt perseeseesi
ja pelaa siellä.”
**
Sunnuntai.
Perusvitutuksen sekä raivon purkua:
'80-lukulainen gansta-rappi soimaan kovaa,
rajua tanssimista ja nyrkkien heilutusta,
ringissä heilutaan isä ja pojat.
Välillä kiikutaan,
välillä soitellaan sähkökitaralla
- vähän älämölöä rapin sekaan.
Masuntäytteeksi viel chilimaustettua ruokaa
ja kyytipojaksi Gojiraa,
niin jopas hävisi kaikki vitutus!
**
Maanantai.
Kurun kanssa kaksisteen.
Ei sitä rauhaa tajua
tai huomiota osaa samalla lailla antaa
kun vieressä heiluu nuorempi ja vanhempi
ja keskimmäinen hulivili riehuu,
jotta saisi huomiota.
On hienoa, että minulla on mahdollisuus
edes joskus saada hetki rauhassa
lapsen kanssa kahdestaan
- jokaisen niistä.
**
Tuomio tuli: avioero.
Tai yhtä lailla: uusi alku.
Liittomme on liian vahva,
jotta se särkyisi,
vaikka instituution mukaan,
olemmekin nyt entisiä.
Mutta rakkaus ei särjy,
sillä rakkaus on voima,
joka ei riipu riippuvuuksista,
ei liitoista, ei suhteista, ei himojen kohteista.
Rakkaus vain on,
ja meillä sitä riittää,
arkista, ystävyyden sävyttämää,
kanssavanhemmuutta ja
kumppanuutta elämän tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti