Olen seurannut tätä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kiirastulta Ylen Homoillan jälkeen aika rauhallisin mielin, vaikka toki on ollut ilo huomata, että ihmisten tasa-arvoinen kohtelu on niin tärkeä asia, että se katsotaan tällaisen protestin (kirkosta eronnut ilmeisesti ainakin 20000 ihmistä lähetyksen jälkimainingeissa) arvoiseksi. Tänään sitten viimein tutustuin Homoilta-ohjelmaan Yle Areenalla ja tottakai heti heräsi tarve kommentoida ja ottaa kantaa, olenhan paatunut pakana ja tunnustuksellinen ateisti :)
On järkyttävää, että kristittyinä itseään pitävät, raamattua kirjaimellisesti "tulkitsevat" ihmiset voivat tuomita toiset ihmiset luonnottomiksi - tai siis "heidän tekonsa" - ja homoseksuaalisten ihmisten sukupuolisen identiteetin itsessään "synniksi", pahaksi, jota tulee katua tai pyytää anteeksi (anoa armoa). Synninteon voi antaa anteeksi vain Jumala, koska homot ovat siis tulkinnan mukaan rikkoneet tämän lakia vastaan. Homoseksuaalisten ihmisten pitäisi näiden hihhuleiden mukaan pidättäytyä toimimasta oman identiteettinsä mukaisesti ja yrittää parantua Jumalan avulla. Tulkinnat riippuvat siitä, mistä kohtaa raamattua tyypit sattuvat "Jumalan totuuksia" lukemaan tai miten siellä esitetyt tapahtumat esitetään ja esimerkiksi Homoillassa mainittiin Uuden Testamentin kuvaus siitä, kun Jeesus siunaa miehen ja naisen avioliiton - ja koska Jeesus ei siunaa homoja, niin on mukamas "Jumalan sana, että homoja ei voi siunata avioliittoon".
Ongelma on nimenomaan se "Jumalan sana", raamattu, joka on ikävä kyllä aika paska, ajastaan jälkeenjäänyt ties kenen kirkonisän aikojen saatossa sorkkima kristillinen elämäntapaopas, varsinkin, kun sitä lukee kirjaimellisesti ja yrittää sen jälkeen kunnioittaa Elämää. Sillä nimenomaan siinä on suurin ristiriita: Homoutta pidetään syntinä, luonnottomana - ei luonnollisena, hyväksyttävänä. Homous on siis raamatun tulkintojen mukaan paha. Onko homous siis Saatanan syy? Silti nämä "lähimmäisenrakkaat" uskovaiset sanovat (ainakin lähetyksessä ollut persu vastasi kysyttäessä), että Jumala on luonut myös homot. Hups, tulipa Jumalalla tehtyä kaamea moka! Vai onko ongelma tosiaan vaan avioliittoon siunaaminen...mielestäni järkevin kommentti kirkon kannalta asiaa ajateltuna oli naispapin (ainoa homojen puolella istunut ;D) toteamus, että hän siunatessaan naispareja (ennen kuin kirkon tuomiokapituli oli kieltänyt sen...) oli nimenomaan pyytänyt Jumalalta siunausta ja sitten on Jumalan tehtävä joko siunata tai olla siunaamatta. Ikävä kyllä hihhuliaines samaan aikaan pitää homoja epäihmisinä, pitää jopa eduskuntatasolla puheita, joissa homot rinnastetaan eläimiin (mikä sinänsä jo sotii minun elämän kunnioitustani vastaan, mutta on ihmisillä yleinen asenne - myös ei-kristityillä tai ei-uskovilla - jonka mukaan ihminen on ylempi olento kuin muut eläimet...) ja alkaa homojen avioliitto-oikeudesta puhuttaessa yhtäkkiä puhua siitä, että pian avioliitto halutaan kaikille avoimeksi, isä voisi mennä naimisiin lapsensa kanssa tai sisarukset keskenään, vaikka homojen tapauksessa on kyse vain ja ainoastaan siitä, että henkilöt sattuvat olemaan samaa sukupuolta.
Homoillassakin esitetyt kommentit, joiden mukaan homojen syrjintää kirkon taholta voi nyky-Suomessa verrata apartheidiin, eivät ole kovin kaukaa haettuna. Kirkon lähellä oleva ja sen perinteisiä arvoja puolustava Suomen Kristillisdemokraatit ovat konservatiivinen, keskusta-oikeistolainen - tai mielestäni voisi jopa sanoa äärioikeistolainen poliittinen puolue, joka lukee omaa "Taisteluni" -opusta laput silmillä, koska se on heidän suuren johtajansa sana. Ei natsitkaan varmasti kaikki pahoja olleet, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy ja joku päättää toimintatavat, vaikka kaikki eivät niitä hyväksyisikään. Kirkko tarvitsee poliittista tukea pysyäkseen etuoikeutetussa valtiokirkon ja veronkantajan asemassa, joten aivan yhtä lailla kirkon ääni on kristillisten tai muiden uskovaisten poliitikkojen ääni. Ja se ääni on valitettavan fasistinen suhteessaan homoihin.
Protestina kirkosta eroaminen onkin täysin oikein. On ihan turha vedota siihen, että kirkko tekee hyvää työtä ja auttaa lähimmäisiään, koska kirkko samaan aikaan tuomitsee ihmisiä, jopa uskovaisia omia jäseniään - ja vielä julkisesti, kovaan ääneen. Kirkko perustaa oppinsa raamattuun ja niin kauan, kun näin on, eikä tulkintoja tai inhimillistä näkemystä (saati yleensä elämän kunnioittamisen näkemystä) sallita raamatun nimissä, on kirkon valtaa mielestäni entisestäänkin karsittava ja kaikkien kynnelle kykenevien kirkosta erottava. Kirkon sisällä on porukkaa, joka korostaa uskonnon rakkauden sanomaa, mutta ikävä kyllä suurin osa sen sijaan lyö edelleen raamatulla päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti