Palkitaanko hyvät teot?

Alkusyksystä kaveri Englannissa pyysi minua nauhoittamaan videoilla Suomen jalkapallomaajoukkueen pelin, sitten toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen. Lähetin ne kaikki hänelle ilomielin eli valkkasin kassun, nauhoitin pelin, pakkasin matkan kestävään kuoreen ja lähetin postissa kohti Englantia, jokaisen erikseen. Kaiken tämän tein ilman korvausta, koska se oli ystävänpalvelus ja saatoin siten auttaa ja ilahduttaa kaukana asuvaa kaveria. Ajattelin itsekseni, että ”hyvät teot palkitaan”, mikä on muutenkin elämässä mottoni. Palkinto voi olla hymy tai kiitos tai oma hyvä mieli.

Sitten alkoi tapahtua outoja asioita. Tiedustelin yhdeltä firmalta poistotavaraksi menossa olevaa tulostinta, koska se oli vielä toimiva ja halusin ostaa sen – olinhan ollut ilman tulostinta jo toista vuotta. Yllätyksekseni minulle vastattiin, että saan tulostimen ilmaiseksi. Ja se on vielä hyvässä kunnossa. Jee!

Pian tämän jälkeen tyttäreni äiti pyysi, voisinko etsiä netistä lukitusmekanismia tyttäreni toisiin vaunuihin, kun ne olivat menneet alkutalvesta rikki, eikä niitä meinannut löytyä Suomessa mistään. Autoin tietysti mielihyvin ja paikansin ainoaksi kyseisten vaunujen tarvikkeiden tarjoajaksi ProKids Int A/S –firman Tanskasta. Lähetin heille englanninkielisen selostuksen siitä, mitä osia tarvitsen ja että voin ostaa ne Mastercardilla ja en Suomesta löytänyt kyseisiä osia. Sain vastauksen kuvailla tarkemmin osia tai lähettää niistä kuvat. Pahoittelin, että en voinut ottaa kuvaa, mutta kuvailin osia mahdollisimman tarkasti ja huvitti englanninkielisten termien keksiminen renkaiden lukkomekanismille. Sitten tuli vastaus. Kanssani sähköpostiviestejä vaihtanut henkilö uskoi nyt tietävänsä, mitä osia tarkoitan ja lupasi lähettää neljä (siis ei kaksi, kuten pyysin, vaan kaksi ja kaksi varalle) osaa minulle ilmaiseksi. Siis täh?

Tällä viikolla kävin sopimassa tyttäreni elatusavusta. Olin valmistautunut siihen, että ensi vuoden alusta alkaen joutuisin elättämään tytärtäni hieman isommalla summalla ja pyörittelin mielessäni, että ehkä voisin kaikki ylimääräiset menot karsimalla maksaa jotain 160-170 euroa. Sossun täti antoi minulle laskelman, jossa elinkustannuksemme (2 aikuista ja 2 lasta) oli laskettu mukaan normimääräisinä ja siihen lisätty vielä perusasumiskustannukset. Koska tuloni ovat työjärjestelyistä johtuen syksyn mittaan pienentyneet, totesi täti, että tämä laskelma menee miinukselle. Hetken olin hämmentynyt miettien, että eihän tämän näin pitänyt mennä, mutta koska tyttäreni äiti vaikutti asian kuultuaan siltä, että ei minun ole mitään järkeä maksaa minimielatusapua, niin totta kai suostuin siihen, että maakunta saa maksaa elatusavun ensi kuusta lähtien. Elatusapu tippui siis osaltani nollaan. Oho.

Olisikohan nyt aika lotota? Ehkä ei kuitenkaan. Tein sitä paitsi jo oman ratkaisuni tyttäreni elatuksen suhteen ja avasin tilin, johon yritän mahdollisuuksien mukaan säästää hänelle rahaa, siinä missä mummot ja muut tällä hetkellä säästävät pojilleni. Niin ja ensi viikolla tulee taas yks Suomen jalkapallomaajoukkueen peli.