Manifesti

Kliseisesti elämässä tarvitaan usko, toivo ja rakkaus. Joista suurin on rakkaus. Jälkimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä. Mutta on aika käydä läpi elämänkatsomukseni.

Vapaus

No, minulle se ei ole tätä:

Ja samalla kuitenkin on. Eli mitä vittua se kenellekään kuuluu, miten elän elämääni, jos a) kunnioitan elämää eli muita ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä sekä b) en vahingoita ketään päättäessäni omista asioistani ja tavastani elää. Ensin pitää käydä läpi mielensäpahoittajien armeija: Haistakaa vittu! Se, että pahoitatte mielenne toisen ihmisen asioista ei ole syy siihen, että luopuisin vapaudestani. Näin ollen todettakoon, että:

- Olen ateisti. Minua ei kiinnosta, mihin muut uskovat, kunhan eivät tule tuputtamaan sitä uskoaan minulle. En tarvitse elämääni mitään jumalaa, jumalia tai muutakaan yliluonnollista kaikesta päättävää entiteettiä, koska elämä on sattumien summa.

- Olen kasvissyöjä. En syö tapettua eläintä. Liha on murhaa ja se on vaan kylmä fakta. Okei, söin gentsien tapaamisessa humalassa haukea, koska ajattelin, että se on vittumainen peto, joka vaanii muita kaislikossa, mutta sekin on osa minua - en ole täydellinen tai virheetön, enkä voi pelastaa muita eläviä ihmisten hirmuvallalta, mutta voin yrittää elää tämän periaatteeni mukaan, päivä kerrallaan.

- Olen pitkätukkainen mies. Olisin homokin tai bi-seksuaali tai mikä tahansa, jos se olisi minun identiteettini, mutta satun vaan olemaan keski-ikäinen valkoinen heteromies.

- Olen polyamorinen. Rakkaus on vapautta. 

- Olen sivari (toki armeijan käynyt, mutta sittemmin reservistä eronnut ja täydennyskoulutuksen käynyt). 

- Olen vihervassari ja täydellisen yksilöiden identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän vapauden ja vapaamielisyyden edustaja, enkä tuomitse ketään ihmistä, joka ei vahingoita muita eläviä etsiessään omaa tietään ihmisyyden saralla.

- Pääosin karttelen ihmisjoukkoja, usein myös ihmisiä, koska mielestäni ihmiskunta on isossa mittakaavassa vain loinen, joka kyllä ottaa maapallosta irti kaiken mitä saa, mutta antaa sille harmittavan vähän. En siis ole ihmisfani. Ja huomatkaa, en missään vaiheessa väittänyt, että olisin itse YHTÄÄN sen parempi kuin kukaan muukaan. 

Minulle vapaus on ajattelun, tunteiden, rakkauden ja sen tekojen, sekä elämisen vapautta omissa, mutta yhteiskunnan, humanismin ja elämän arvostuksen - sekä toisten vapauden kunnioittamisen - rajoissa eli vapauteni ei ole keneltäkään muulta pois.

Rauha

Olen pasifisti. Vanhemmiten minusta on kuitenkin tullut myös puolustautumisen kannattaja. Si vis pacem, para bellum. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Erona perinteisiin pasifisteihin, jotka vastustavat sotaa sen kaikissa muodoissa, en vastusta sotaa puolustautumisen vuoksi. Tyranniaa vastaan on sodittava ja siksi esimerkiksi Ukrainan taistelu Venäjän jo kymmenen vuotta jatkunutta hyökkäyssotaa vastaan (laskin tähän siis myös proxy-sodankäynnin Ukrainan itäosissa sekä Krimin miehityksen jälkeisellä kansanäänestyksellä liittämisen eli sota alkoi vuonna 2014 jo ennen varsinaista laajempaa hyökkäystä 2022) on täysin hyväksyttävää. Mitä muuta mahdollisuutta ukrainalaisilla edes olisi; Pyllistää Venäjälle, joka tekee, mitä tahtoo? Vaikka en ole kovin isänmaallinen, niin kyllä vanha iskulause silti sopii omaankin ajattelutapaani: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia".

Rakkaus

Minulle rakkaus on vapautta. Rakkauteeni ei kuulu sairaalloinen mustasukkaisuus, omistamisenhalu, rakkauden kohteen hallitseminen tai mikään siihen kuuluva vallankäyttö. Rakkaus vain on, eikä rakkaus tottele ketään tai mitään. Se on parasta ja joskus pahinta, jos rakkauden kohde ei siihen vastaa, mutta se on vain hyväksyttävä. Olen aina tykännyt suuren edesmenneen ajattelijan Christopher Hitchensin toteamuksesta: "Being a writer is what I am, rather than what I do". Samaan viitaten voisin todeta, että rakkaus on jotain, mikä on minussa, ennemmin kuin jotain mitä teen. Ja se ei ole vihamielistä, hallitsevaa, riippuvaista rakkautta. Rakkaudessa parasta on sen antaminen ja jos se johtaa siihen, että saat vastarakkautta, on siitä seurauksena elämän ihanimpia onnen hetkiä. Niistä olen saanut nauttia ja niitä odotan elämältä jatkossakin.

Tarkoitus (jaettu, tehtävä)

Elämäntarkoitukseksi olen monesti ja kysyttäessä todennut rakkauden. Se on aivan hyvä vastaus. Silti ihmisen elämässä on sisäänrakennettu tarve rakentaa jotain elämänsisältöä, jossa tuntee olevansa hyödyllinen ja tärkeä, merkityksellinen. Yhteiskunta lisää listaan ominaisuuksia kuten tuottava, mutta ytimessä tässä on se, että ihminen itse kokee itsensä tärkeäksi. Minulle palkkatyö on muodostunut sellaiseksi, jossa nautin ihmisten auttamisesta ja koen työni merkitykselliseksi niin yhteiskunnallisesti kuin itseni kannalta. Saan vakaan tulon, jolla voin elättää itseni ja perheeni, mutta työ ei ole vain palkkapäivän odotusta, enkä tee sitä vain rahan takia. Nuorempana kyseenalaistin koko systeemin ja ensimmäiset palkkatyöni eivät vahvistaneet ajatusta siitä, että työllä olisi mitään merkitystä - paitsi se elämisessä vaadittava tulo. En kuitenkaan nauttinut työstäni tai saanut siitä mitään sisältöä elämään - sen sijaan se vei minulta muulta elämiseltä aikaa. Myönnän, että nykyisessä työssänikin, jota olen tehnyt pitkään, yli 20 vuotta, on ollut ajanjaksoja, jolloin on tuntunut haastavalta yhdistää työ ja vapaa-aika, lähinnä perhe-elämä. Kun lapset olivat pieniä, tuntui, että työ haittasi usein elämää enemmän kuin tuki sitä. Nykyisin, kun lapsetkin ovat isompia, olen kuitenkin sitä mieltä, että arki on parasta ja työ on iso osa sitä, mikä vie minua elämässä eteenpäin. Työn pitäisi joustaa ihmisten elämässä silloin, kun heitä tarvitaan pikkulapsiaikana enemmän kotona, mutta ikävä kyllä niin ei ole. Olemme työn orjia ja työmuurahaisia, mutta silti toivoisin, että työ voisi olla muillekin samanlainen elämän selkäranka, kuin se minulle on ollut. Työ ei ole kaikki, mutta työ on tärkeä osa elämää.

Merkitys (henkilökohtainen, minä vs. muut)

Mikä merkitys elämällä ja elämisellä sitten ylipäätään on? Miten voisin itsemurhaa hautovalle - joka joskus on ollut myös läheiseni - todeta, että mietipä vielä kerran, elämälläsi on merkitystä. Onko? Sillä voi olla merkitystä läheisillesi, jos he ovat sinusta taloudellisesti riippuvaisia ja toisaalta ihminen tarvitsee toista ihmistä, pieni lapsi varsinkin tarvitsee turvallista aikuista lähelleen ja useimmilla on ihmisiä, joita kutsua ystävikseen. Silti merkitys ei voi lähteä siitä, mitä merkitset muille, vaan merkitys pitää löytää sisältä, itsestäsi. Jukka Poika toteaa minulle merkityksellisessä kappaleessa, että "sisälläsi valo vaikket sitä tunnekaan", joka liittyy siihen, kun pimeys tuntuu valtaavan elämäsi ja kaikki menee päin persettä. Minulla se ei koskaan ole mennyt niin päin persettä, että olisin todennut, että valo ei riitä taistelemaan pimeyden kanssa. Tiedän, että kaikilla se ei onnistu, mutta useimmilla se riittää. Useimmilla elämässä ei voi tulla vastaan mitään niin pahaa, etteikö siitä selviäisi. Elämiselle on merkitys ja se on elämä itse, kaikkine kauniine, ja kauheine, asioineen. Se, miten jokainen elämänsä kokee ja sen merkityksellisyyden löytää, on jokaisen oma asia.