Ihmiset länsimaissa sen sijaan miettivät tulevaisuuden sijaan - vai mitä pitäisi ajatella päästöttömän tulevaisuuden ohjelmista Suomessa 2035 tai Saksan vastaava 2050, eikö se ongelma ole jo akuutti ja 15:n tai varsinkin 30:n vuoden päästä jo liian myöhäistä? - tätä hetkeä, jossa ahistaa lähinnä korona ja köyhyys ja rasismi ja rakenteellinen eriarvoisuus sekä väkivalta, joista ensinmainittu tappaa vähiten, mutta on ollut koko vuotta leimaava ilmiö ja yhteiskunnan lähes lamaannuttanut virustauti, koska näkymätön uhka on tietysti aina pahin uhka vai miten se meni - vaikka onhan niitä ruumiitakin toki tullut, vajaa puoli miljoonaa, joka on kuitattu noin kolmen päivän syntyvyydellä - toki sairaanhoidon kulut hipovat pilviä, näin mm. uutisen amerikkalaisesta ukosta, joka oli ollut 30 päivää sairaalassa tehohoidossa ja saanut siitä yli miljoonan dollarin laskun. Koronarajoituksista on alettu pikku hiljaa Suomessa luopua ja Euroopassakin on muun muassa päätetty pelata suurimmat potkupallosarjat loppuun, vaikkakin sitten etäkatsomoille - sitähän toki olen harrastanut itse muutenkin, mutta onhan se aika oudon näköistä, kun ukot juoksentelee stadionilla, jolla voisi olla 50000 ihmistä paikan päällä, mutta onkin vain kymmeniä.
Ihmislajia korona ei kuitenkaan pysäytä, ei vaikka kuinka sotisimme siinä sivussa; poliittisia jatkuvia konflikteja on eri puolilla ja esimerkiksi Syyriassa kansan ahdinko syvenee vaikka sotatoimet ovatkin tauonneet, mutta Yhdysvallat vs. Venäjä ja Iran -asetelma ylläpitää Assadin hallintoa ja sen taloudellisia pakotteita. Venäjällä Putinin koneisto tekee jälleen uutta lakimuutosta, että saadaan herra diktaattorille "demokraattisesti" pitkä jatkokausi samaan aikaan, kun Putin-nuoret harjoittelevat tulevia sotia varten. Palestiinassa elämä on jatkuvaa apartheidin värittämää arkea. Kiinassa jopa miljoona uiguuria on internoitu leireille oppimaan kiinaa ja pois omasta kielestään ja kulttuuristaan eli keskitysleirejä on yhä tänäkin päivänä; leireillä heiltä viedään identiteetti, yhteisö ja osalta kuulemma sisäelimetkin. Yhdysvalloissa maailman suurin johtaja lyö leimoja päätöksiin, joita hänen oikeistopopulistinen kabinettinsa takoo, tai saattaahan niistä osa olla hänen omiaankin, mutta jotta ei menisi ihan monsterimeiningiksi, niin kauhun tasapainoa pidetään yllä muun muassa humanitaarisuuden (uiguurien internoinnin jonkin asteinen tuomitseminen ts. nokittelua Kiinalle) tai demilitarisoinnin nimissä (Saksasta vedetään Yhdysvaltain sotilaista jopa kolmannes pois, joka on tietysti oikeasti joko kuluerän karsimista ts. nokittelua Saksalle). Muutenhan Yhdysvalloissakin on alkukesä mellakoitu urakalla, koska #blacklivesmatter ja kytät on natsisikoja. Väkivaltakoneisto ja vanhoillisuus jyräävät ja oli mielenkiintoista katsoa nelituntinen Hillary-dokumentti, joka avasi jälleen hieman lisää muun muassa Trumpin öyhötys-meininkiä, yhteiskunnan eriarvoisuutta ja ylipäätään amerikkalaisuutta. Toisaalta oli ihanaa katsoa myös dokumentti Ask Dr. Ruth, jossa vanhempansa holokaustissa menettänyt ja myöhemmin Israelista Ranskan kautta Yhdysvaltoihin asettunut valtavan elämänvoimainen nainen otti seksikasvatuksen elämäntyökseen juuri siellä, niin että hänestä tuli koko maan seksuaalikasvattaja. Tärkeätä, avarakatseista ja merkityksellistä työtä, joka yhä jatkuu yli 90-vuotiaana. Yhdysvallat on todellinen kansojen sulatusuuni ja vaikka se nykyisin onkin Trumpin aikakaudella America first -meininkiä ja rajat kiinni -valtio, niin siellä asuvassa populaatiossa on kaikkia maailman kansoja, eikä sen merkitystä ihmiskunnalle tule väheksyä. Toivo elää, että sieltä löytyy myös viisautta olla maailman kansakuntien esimerkkinä, eikä pelkästään silmätikkuna joidenkin ikävien tapahtumien johdosta.
Maailma on tänä keväänä pysähtynyt ja sitä on ollut myös oma elämäni sillä ihanalla poikkeuksella, että lähipiirissäni ei ole kukaan sairastunut koronaan ja olen saanut käydä normaalisti töissä. Kuten tiedätte, mottoni on "arki on ihmisen parasta aikaa". Tai jos ette tienneet, niin nyt tiedätte, kaikki kaksi-kolme blogini säännöllistä lukijaa. Niinpä olen ollut henkilökohtaisesti pääosin tyytyväinen jopa tähän poikkeukselliseen kevääseen. Täytyy myöntää, että ilman töissäkäyntiä ja perheeni lähellä oloa, voisin olla tyytymätön, mutta nyt kaikki on ollut henkilökohtaiselta kannalta katsottuna hyvin. Pikkuisen toki säikäytti kesäloman myötä ilmaantuneet sydänoireet ja pari viikkoa kestänyt flimmereiden ja niiden jälkeisten kanssa painiminen. Nyt sydän on taas ollut rauhassa pari viikkoa, joten eiköhän se siitä ja syksyllä sitten taas jotain tutkimuksia. Lähipiirini lisäksi minulla on ollut koko kevään jatkunut yhteys mukavaan naiseen, jonka kanssa olen pääosin kirjoitellut, mutta kesän myötä myös pari kertaa kohdannut. Se on ollut yksi mukava henkireikä koronakevään eristyneisyyden keskellä ja olen kirjoittanut elämästäni hänelle varmaan jo pienoisromaanin verran. Välillä olen miettinyt, pitäisikö sen sijaan kirjoittaa jotain pitkäkestoista ja "isompaa", mutta samapa tuo toisaalta on, mihin vähäiset kirjoitustuotoksensa suoltaa, kun ei tästä ainakaan mitään ammattia tai toisaalta elämäntehtävääkään taida tulla. Hyvää "kirjeenvaihto" on ainakin tehnyt ja pakottanut analysoimaan itseä, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tulevaisuudesta puhuminen on aina minulle vaikeata, mutta kyllä minä elää haluan, se tuli taas selväksi, kun noi sydänoireet alkoivat. Vaikka millään ei olisi mitään merkitystä, niin elämä jatkuu.
Kesälomani ohjelma on ollut pääosin seuraava: datailua, pelaamista, lukemista, musiikin kuuntelua, ruoanlaittoa perheelle, leffojen ja sarjojen ja dokkarien ja futismatsien kattomista sekä tietysti tätä kirjoittamista. Lukemisen osalta panostin loman tullen uusien kirjojen tilauksiin, vaikka vanhatkin ovat vielä kesken - olen äärettömän hidas lukemaan ja keskittymiskykyni on surkea, mutta jos ei muuta, niin lukeminen on paras unilääke. Päivisinkin olen yrittänyt vähän lueskella ja tähän mennessä olen saanut luettua kokonaan yhden opuksista, jopa kaikkien aikojen kirjalistalleni kelpuuttamani Pentti Saarikosken viimeiseksi kirjoitustyöksi jääneen "Euroopan reuna" -romaanin, josta muistot olivat hataria tyyliin "Pentti ajaa pyörällä kauppaan ostamaan viiniä, sitten palaa kirjoituskoneensa ääreen kirjoittamaan siitä". Käytännössä kirja on päiväkirjamaista jorinaa Pentin viimeisen täyden elinvuoden 1982 matkoista ja tapahtumien huomioinnista eri puolilla Eurooppaa. Keräsin Pentin kirjasta itselleni parhaiten kolahtaneita kohtia - koko kirjahan on yhtä tajunnanvirtaa:
"Kielistä sanotaan, että niitä hallitaan, mutta ei kieliä voi hallita, ne hallitsevat sinua. Sinulla on yksi kieli, yksi vaimo ja yksi hallitsija, joka muuttaa muotoaan."
"Maailma ei hengittäisi, jos kieliä olisi vain yksi, kielet ovat ihohuokosia, miltään kieleltä ei saa tukkia suuta."
"Polyteistiset uskonnot ovat luonnon järjestyksen mukaisia, mutta kun ihminen rupeaa kuvittelemaan, että hän tuntee itsensä, kun muodonmuutosten aikakausi on ohi, syntyy monoteismi, ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen, ja siitä saa kaikki paha alkunsa."
"Näin on avioliitossa, että kun kaksi kelloa näyttää samaa aikaa, se on niille oikea aika, vaikka kaikki muut maailman kellot olisivat toista mieltä."
"nyt istun keittössä ja opiskelen kieltä, hullun touhua tietysti, mutta ei sen hullumpaa kuin hölkkääminen. En minä bretagnenkieltä tule koskaan tarvitsemaan, mutta eivät hölkkääjätkään sitä varten hölkkää, että jaksaisivat juosta pakoon, jos ovat varastaneet"
"Nyt olen masentunut, siihen ei ole mitään syytä, mielenmasennuksesta olisikin helppo päästä jos siihen olisi joku syy."
-Pentti Saarikoski, Euroopan reuna
Musapuolella kesä on painottunut Spotifyn listojen pyörittämiseen (pääasiassa suosikit, suomirap, naiset ja meteli) kuten yleensä, ja löydöt lähinnä Spotifyn uutuuslistoihin sekä muutamaan valittuun tv-sarjoista bongattuun biisiin, joista erikoisimpina Narcos-sarjan muutama salsa-veto. Kyseisen sarjan kaksi ensimmäistä kautta olivat kyllä huikeita (tulihan se sana sieltä :D) ja Pablo Escobarin nousu ja tuho tulivat mielenkiintoisesti käsiteltyä. Paljon muutakin olen katsonut, niin sarjoja kuin elokuvia, joista täytyy mainita Lauralle "sairaaksi" kutsumani saksalainen toisen maailmansodan järjettömien loppuvaiheiden kuvaus Der Hauptmann, joka sekä puistatti että epäuskoisesti nauratti, vaikka onnistuikin välittämään sodan järjettömyyden ilman varsinaisia rintamakuvia suht helvetin hienosti. Välillä tuntui, että suurin osa katsomistani elokuvista käsitteli sotaa, mutta mielenkiintoisista näkökulmista; esimerkiksi Suomen hauskin mies yllätti ratkiriemukkaalla mustalla huumorillaan - Martti Suosalolta aivan loistava rooli Suomen sisällissodan punaisten vankileirin näytelmäprojektin vetäjänä. Lisäksi on tullut tiirattua dokumentteja ja lukuisia konserttitaltiointeja. Toki keikkojakin on striiminä tullut nautittua - jopa virtuaalifestarin verran, mutta kieltämättä on ikävä paikan päälle livekeikoille ja ihmisten ilmoille. Silti on ollut hienoa huomata, että livemusaa voi välittää monipuolisesti myös netissä ja aivan varmasti se tulee tulevaisuudessa tämän johdosta lisääntymään, mikä on itselleni hyvä, koska täältä korvesta keikoille lähtö on muuten kortilla.
Nyt alkaa tuntua siltä, että loma on tehnyt tehtävänsä, olen rentoutunut riittävästi ja töihin paluu ensi viikolla tuntuu yhtä aikaa mielekkäältä ja jännittävältä - olen päässyt irti työstressistä ja -ajatuksista, mutta kaipaan jollain tasolla arjen tuomaa struktuuria sekä mietin, mitä haastavia työtehtäviä on edessä. Toisaalta tuntuu hyvältä sekin, että töitä on taas vaan kolme viikkoa nelipäiväisenä, jonka jälkeen uusi kolmen viikon lomajakso. Kesä on lämmin ja hikinen, luonto ympärillä saa minun puolestani rehottaa ihan niin paljon kuin haluaa ja niin rehottaa partanikin, mutta ehkä ensi viikolla vähän vähemmän, kun pitää särmiintyä ja pääsee kattomaan, miten kollegat ovat pärjäilleet sairaalan tukihommissa. Sitä ennen vielä vähän lomailua ja aivojen narikkaan heittämistä eli olemisen sietämätön keveys jatkukoon, lähinnä mulla on just nyt mielessä seuraava lounas, jatkaisko roomalaisten maailmanvalloitusta Civilization VI:ssä ja joisko illalla yhden imperial stoutin :D
Kesäkuun kaksi Leinolareissua saavat toimia kuvallisena antina kesäkuusta 2020 (kuvat by J & Vilmis & Laura):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti