Lapsuus Kantsussa

Synnyin Kajaanissa, kuulemma.

Isä muutti pian Helsinkiin töiden perässä.

Mummu kävi hoitamassa minua aamulypsyjen jälkeen, jotta äitikin pääsi töihin.

Kauppakadulla elin vauvan elämää,

kunnes ollessani puolivuotias,

muutimme äidin kanssa isän perässä Helsinkiin.

--

Kuulemma noustuani jaloilleni poltin käteni uunin lasia vasten 

- siitä olen kuullut ehkä eniten elämäni aikana.

Varmaan se järkytti mutsia ja faijaa.

Itse en muista siitä mitään.

Parhaiten muistan valokuvat kylvyistä siskoni kanssa,

joita olen katsonut isompana.

Kuvissa nauramme alastomina naamat täynnä kylpyvaahtoa.

Olohuoneessa rakennan ensimmäiset legolinnani.

Asuin ja elin siellä, sen tiedän.

--

Alan muodostaa pysyviä muistikuvia.

Koti on täällä, minulla on oma huone, koska sisko on vielä niin pieni.

Jouluna saan ison - valtavan paketin!

Pimeässä huoneessa poliisiauton valot välkkyvät jahdaten toista autoa.

Autot kiertävät radalla kehää ja olen kuin transsissa.

Ensimmäinen muistamani koti ja yltäkylläinen joulu.

--

Yritämme heittää lumipalloja niin korkealle kerrostalon seinään kuin pystymme.

Minun kotitaloni seinään, kukaan ei saa palloa katolle asti.

Takanamme jännittävä puistikko ja pimeys, jonka tuntematon pelottaa.

Pihalla kuitenkin valo ja leikit.

--

Eräänä kesäpäivänä armoton sota ruusunmarjoilla.

Isot pojat ovat tehneet ritsoja, joilla marjat lentävät kauas, olen kade.

Toisena päivänä haetaan kotoa henkarien muoviputkia,

sekä kuivia herneitä, joita sitten puhalletaan kohti muita.

Ensimmäinen sotani, jotakuta sattuukin.

--

Eräänä päivänä joku pöllii meidän talon edessä mun Jopon,

mutta isä käy hakemassa sen takaisin…

Talvella nojailen samalla kohtaa rautakaiteeseen ja kieli jäätyy siihen kiinni.

Naapurirapun kaveri muuttaa kauas Joensuuhun ja lähettää sieltä kirjeen.

Yläkerran tyttö aikoo mennä kanssani naimisiin.

--

Mene nurkkaan häpeämään!

Koulu Kannelmäen ala-asteella on alkanut.

Siellä seison, enkä muuta voi – olemme häpeällä kasvatettu sukupolvi.

Puistossa syömme kesäkeittoa ja kaikki tuoksuu ihanalta - ruoka ja puut ja ruoho.

Lähimetsässä on jotain outoja bunkkereita ja kuulemma pelottavia juoppoja.

Tai ehkä ne ovatkin vampyyreja…

--

Vasta, kun varastan setelin, jonka löydän jostain pöydältä lojumasta,

tajuan häpeän merkityksen.

Rahalla käyn ostamassa kiskalta salaa ison pussin merkkareita.

Ne maistuvat katkeran suloisilta, enkä enää ikinä voi syödä merkkareita,

muistamatta sen päivän häpeää.

--

Päivähoidossa tytöt haluavat leikkiä suhdeleikkejä.

Monika haluaa pussailla kanssani, joten Patriciakin haluaa.

Minua hävettää, enkä tiedä miksi.

Ihana Monika lähtee kuitenkin pois, mutta ei-niin-ihana Patricia jää, 

koska on hoitopaikan oma lapsi.

Hänellä on paksut lasit ja toinen linssi keltainen, ja hän on äänekäs ja päällekäyvä.

Soittorasiasta soi leikkien aikana Für Elise, 

vaikka opinkin tuntemaan kappaleen vasta aikuisena.

Kun kuulen sen, muistan tytöt ja häpeän.

--

Alan kulkea koulussa yksin ja tulen hoitopaikkaan vain iltapäivisin.

Olen mielestäni jo iso poika.

Käyn sitten koulun jälkeen hoitopaikan pihalla yksin keinumassa ja otan kovat vauhdit…

…kunnes lennän kaarella alas kivikkoon.

Päätä särkee, myöhemmin oksettaa.

Aivotärähdys, sanovat.

Olen taas avuton pikkupoika ja hoidettavana.

--

Junarata on lähellä, se on äänekäs ja haisee - se on jännittävä.

Käymme junalla toisella asemalla, kun menemme elokuviin.

Siskonikin on mukana, kun menemme katsomaan piirrettyä.

Emme kuitenkaan saa lähteä kauas kotoamme yksin,

vaikka minua kiehtoisi lähteä jonnekin, hypätä vaan junaan ja mennä...

---

Käymme isäni työpaikalla Pasilassa.

Siellä on pitkiä käytäviä, hissejä, isoja pöytiä ja kokolattiamattoja.

Huoneissa on isoja ikkunalaseja ja siellä haisee…toimistolta.

Isäni käy siellä kuulemma neuvotteluja, aikuisten asioita, tärkeitä kai.

--

Kahdeksanvuotiaana muutamme takaisin Kajaaniin.

Siitä alkaa uusi elämä, kainuulaisena, joka kai aina olen ollutkin.

Käyn vuosien kuluttua ensimmäisellä kotipihallani Kantsussa, 

16-vuotiaana, elettyäni puolet lisää lapsuutta Kainuussa.

Nyt olen kuitenkin jo nuori mies ja riiuu-matkalla.

Kannelmäki näyttää kerrostalolähiöltä 

ja pihamme todella pieneltä.

Kävelen huoltsikalle ja ostan elämäni ensimmäisen kerran kondomeita, 

hävettää.