Työstä

Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku tehnyt ihmisevoluution osalta tutkimusta siitä, miksi ihmiset haluavat tehdä työtä, jos heidän ei olisi pakko - ja ehkä tärkeämpänä kysymyksenä: Miksi he haluavat tehdä työtä, josta eivät pidä, jos sitä ei ole pakko tehdä? Pakkohan ei tietysti ole kuin kuolla, mutta tuolla pakolla viittasin perustarpeisiin. Ruokaa on saatava ja suojaa kylmältä/kuumalta/märältä/kuivalta/pedoilta ynnä muulta henkeä ja terveyttä uhkaavalta sekä tietysti lepoa ja perushygieniaa. Mutta jos kaiken edellämainitun voi saada tekemättä varsinaisesti mitään, kuten on vielä monessa länsimaisessa "hyvinvointiyhteiskunnassa", niin mikä ajaa työmuurahaisia duuniin? Perustyöllähän ei rikastu, mutta kaiketi mukavuudenhalu istuu aina ihmisessä. Lisäksi työllä saa yleensä kuitenkin jotain muutakin kuin perustulon ja nuo perustarpeet - ainakin useimmissa rikkaissa länsimaissa, ainakin jos olet terve ja työkykyinen. Nämä työkykyiset ihmiset saadaan sitten koulutuksella ja mielikuvilla ja mainonnalla ja kaikenlaisella muulla aivopesulla haluamaan asioita, joita he eivät oikeasti tarvitse, mutta joiden avulla he kuvittelevat tulevansa "onnellisemmiksi" tai ainakin tyytyväisemmiksi. Mukavuudenhalua on tyydytettävä aina uusilla elämää "helpottavilla" värkeillä ja ajankulua sekä viihdettä tarjoavilla masiinoilla. Jotta tuota mukavuudenhalua voi ruokkia, on saatava rahaa ja sitä saa (yleensä) tekemällä työtä. Onko työ kuitenkin myös elinehto, ehkä jopa yksi perustarpeistamme?

Minulla on helppoa, koska olen työssä, josta tykkään. Aina aika ajoin tunnen jopa viihtyväni töissä ja huomaan olevani siellä mieluummin - tai ainakin yhtä mieluusti - kuin vaikkapa kotona. Siellä olevat ihmiset ovat kollegoitani, ystäviä, kavereita, asiakkaita ja muita kanssakulkijoita yhteiskunnastamme. Koen itseni tarpeelliseksi, kun voin auttaa ja erityistä "mielihyvää" koen, kun saan henkilökohtaista kiitosta hyvästä työstä. Ehkä minun siis täytyy tehdä työtä, jotta voin tuntea olevani paitsi tarpeellinen, myös "hyvä" ihminen? Jos teen työni huonosti (joka voi tarkoittaa esimerkiksi sovituista aikatauluista lipsumista tai riittämätöntä palvelua, kohteliaisuuden tai työtehtävien muuta puutteellisuutta), koen yleensä jonkinasteista huonoa omaatuntoa. Minulle on myös tietynlainen "kunnia-asia" hoitaa oma työni hyvin. Kaiketi ihmisiin on sisäänrakennettu myös tietynlainen laumasieluisuus, johon liittyy laumahierarkia, tarve kuulua laumaan ja olla laumassa arvostettu henkilö. Sitä arvostuksen tunnetta voi olla vaikeata hankkia, jos ei ole ryhmää, työpaikkaa, opiskelupaikkaa tai jotain muuta yhteisöä kuten vaikkapa perhe, parisuhde, kimppakämppä, naapurusto tms, jossa kuulua laumaan ja jossa olla tärkeä, tarvittu. Se on nähdäkseni yksi tärkeä tekijä työntekoon, olipa tarpeellisuus oikeata tai näennäistä, kuviteltua tunnetta siitä, että on joskus jopa "korvaamaton" - vaikka harva oikeasti on.

Minä en ole liputtanut hirveästi elämäni aikana työnteon ihanuuden tai edes järkevyyden puolesta, vaikka viime vuosina olenkin maininnut yleensä aina sen, että koen itse olevani etuoikeutettu siitä, että minulla on tällä hetkellä (aina ei ole ollut, tai edes koskaan aiemmin) mukava työ, joka tuo minulle elinkeinon, mutta on muodostunut myös tärkeäksi osaksi nykyistä minuuttani. Nuorempana ajattelin, että työ on välttämätön paha yhteiskunnan pyörimiseksi, mutta ei (meidän) yhteiskunnassamme välttämätön kaikille, koska usea työ on oikeasti turhaa elämisen edellytysten kannalta. Toisaalta en halua väheksyä eri alojen työntekijöitä, joista voi kaikista löytyä sellaisia, jotka ajattelevat samoin kuten minä ja toteavat työnsä olevan tärkeätä, jollain tasolla, olipa se sitten vaikka vaan sen työtä tekevän yksilön kannalta. Työn mielekkyys, järkevyys ja tarve tulisi kuitenkin säilyttää, koska ilman niitä työ voi olla myös yksilön, yhteisön tai jopa yhteiskunnan - unohtamatta maailmaa ja sen luontoa, jossa elämme - kannalta paha, järjetön, turha tai tuhoava asia. Ihminen on sen verran fiksu eläin, että on onneksi keksinyt koneet auttamaan raskaissa töissä, mutta silti tälläkin hetkellä suuri osa ihmiskuntaa tekee raskasta, terveydelle vaarallista työtä huonoissa olosuhteissa eikä saa työstä muuta kuin peruselinkeinon. Orjuuskaan ei ole maailmasta kadonnut ja monenlainen hyväksikäyttö kukoistaa. Ihmiskunta valmistaa kaiken turhan kertakäyttötauhkan lisäksi tuhoamiseen ja tappamiseen tarkoitettuja välineitä, aineita ja asioita sekä raiskaa luontoa kerätessään aineita, joita tarvitaan milloin mihinkin hilavitkuttimeen. On surullista, että ihmiskunta yhä ruopii pohjamutia, vaikka sillä olisi avaimet toimia sekä itsensä että koko muun luonnon parhaaksi.

Työ voi olla rakentavaa, tarpeellista, mielekästä ja kannattavaa. Tehkäämme työtä enemmän sen puolesta, että näin voisi olla ja lastemmekaan, tulevien sukupolvien, ei tarvitsisi joutua oravanpyörään tai tuskailemaan edellisten sukupolvien jätteiden keskellä miettien, mitä jäi jäljelle, kun ennen meitä olleet halusivat enemmän kuin mihin oli varaa.