Fatih Akin on hieno elokuvantekijä

Vaihtoehto.
Perheellisen baari-ilta.
Istun kotona ja katson leffaa.
Äijät soittaa Istanbulissa kuin viimeistä päivää.
"Jumalan olisi pitänyt tehdä kaikista mustalaisia."
Olutta kaapista: Tsekkiläistä, skottilaista, brittiläistä.
Musiikki on kuitenkin Se juttu.
Taas kerran kuuntelen rytmiä, taas kerran.
Olisiko aika hommata ne rummut, ennenkuin kuolee.
Harmi etten usko taivaaseen - siellä en tekisi muuta kuin rummuttaisin.
Polkisin tuplabasaareja.
Hakkaisin symbaaleja.
Soittaisin soolojen soolon.
Ja ehkä joisin vähän kaljaa.
Pitänee miettiä, olisiko täällä sittenkin tilaa rummuille.

---

Runoilija, kirjailija, erakko.
En halua jakaa ajatuksiani puhelimessa.
Ircissä höpiseminen on tyhmää.
Helvettiäkö yksittäiset sanani merkitsevät.
Haluan punnita ne sanat, joita sanon.
Hymiö sinne, hymiö tänne, voi vittu!
Koko homman juju on olla samanlaisia nössöjä,
jollainen minä olen jo muutenkin.
En osaa runoilla, kirjailijaksi minusta ei ole, erakoksi en halua joutua.
Siispä hymyä huuleen ja osallistumaan musiikin iloihin.

---

Kadun ääntä ei kuule, jos istuu talossa.
Talossa, jossa on lämmitys.
Talossa, jossa puhdasta vettä vedetään alas vessanpöntöstäkin.
Talossa, jossa kenelläkään ei ole koskaan oikeasti nälkä.
Talossa, jossa ei tarvitse pelätä, että joku tulee...
Ja pommittaa, polttaa, hakkaa sen paloiksi.
Kadun ääntä ei tiedä kukaan, joka ei nuku kadulla.
Kadulla, joka on vieraan valtion maalla olevan kaupungin katu
- kaukana kotoa.

---

Orhan Baba soi ja setä laulaa:
"Ei ole sielua, ilman syntiä."
Uskonnollisessa mielessä en asiaa ajattele;
Synti on sitä, että tekee asioita, joita ei saisi.
Synti on asioita, joita valtaapitävät halveksuvat.
Synti on kapinaa vanhempia ja heidän tapojaan vastaan.
Synti on jokaisen sukupolven velvollisuus.

---

Vanha täti laulaa raki-lasi kädessään heiluen:
"He sanoivat, että pöydät ovat täynnä syntiä,
rakastavaisten viiniä.
Olen juonut koko ikäni - se on syntini.
Mutta ketä kiinnostaa?
Hullu...
Se on syntini.
Ketä kiinnostaa?"
Rakit naamaan ja lasi paloiksi.
Siinä on asennetta ihan riittävästi
- yhden elämän ajaksi.
Elämän, joka alkoi änkyttäen ensimmäiset kymmenen vuotta.
Mutta laulamista se ei estänyt.
86-vuotiaanakin laulu vielä sujuu - jos on laulun ottanut omakseen ennenkuin oppi puhumaan.

---

Sielullani ei olisi voimia sotia.
Vaikka sodinkin - peleissä.
Luin uutisen kahvista ja miehistä.
Miehet kaffipäissään joko taistelevat tai pakenevat.
Mutta onko sisua se, että tappelee joka käänteessä.
Tai lähtee karkuun, kun huomaa, ettei ole mahiksia voittoon.
Ei - samurai-ideologia voittaa jälleen.
Ei ole parempaa päivää kuolla kuin tänään.
Tulkoon se kuolema vaikka nyt, jos se on oikean asian puolesta.
Peräännytään vain, jos se ei ole henkilökohtaista pelkuruutta.
Vain, jos se on pakko tehdä, jotta vastaisku olisi lopullinen.

---

Kansanmusiikki lienee kaikkialla samanlaista.
Koskettavaa, merkityksellistä.
Yhdistävää, kansan omaa.
Silti sen voi ottaa omakseen jokainen,
joka tunnistaa kansojen yhtenäisyyden - ihmisyyden.

---

Ajatelmat kirjoitettu Fatih Akinin elokuvan Crossing The Bridge - The Sound of Istanbul (2005) innoittamina. Kiitos kaikille maailman muusikoille, elokuvantekijöille - ja taiteilijolle ylipäätään. Teette tärkeintä työtä - antamalla sielun ravintoa, jota ilman me ihmiset olemme kuin tyhjiä kuoria vailla merkitystä.