Eheyttävä kirjoittaminen
Rakkaani kutsui/lisäsi minut Facebook-ryhmään Eheyttävä kirjoittaminen. En kummeksunut lisäystä - onhan kirjoittaminen minulle suorastaan henkireikä (pidän kliseistä :D). Aloin kuitenkin miettiä sitä, mitä "eheyttävä" itse asiassa tarkoittaa. Ja totta: Kaikki kirjoittaminen ei ole eheyttävää. On paljon kirjoitettua sanaa, josta eheyttäminen on kaukana - niin kirjoittajan kuin lukijan osalta. Itse uskoisin kuitenkin tyylini olevan eheyttävää - sekä lukijalle että itselleni.
Kirjoittaminen on minulle ainoa väylä saada "ääneni", syvimmät tuntoni, julkituotua. En tosin pyri julkiseen kirjoittamiseen, vaikka blogiakin pidän - kirjoittaminen on lähinnä oma väyläni purkaa järkeviksi lauseiksi se, mitkä ovat päässäni pyöriviä sanoja vailla suuntaa. Kirjeviestinnässä (tai sähköisessä kirjeviestinnässä, tätä nykyä) olen aina kyennyt sanomaan sen, mitä en osaa sanoa puheviestinnän keinoin. Aina ja kaikkien kanssa ei ole mahdollista käyttää kehonkieltä, olla läsnä ja lähellä. Jos kaiken haluamansa haluaa sanoa niin, että se ymmärrettäisiin, on kirjoittaminen minun keinoni siihen. Olen harjaantunut vuosien varrella kirjoittamaan siten, että uskallan sanoa mielipiteeni, osaan sanoa mielipiteeni ja siltikin pystyn ottamaan vastaanottajan huomioon. Toki olen pitänyt erilaisia blogeja, joissa aina on se aspekti, että vastaanottajia ei voi rajata ja heidän tunteitaan, uskomuksiaan tai vakaumustaan ei voi ottaa kaikin tavoin huomioon. Olen päätynyt jo aikaa sitten siihen ratkaisuun, että minun tehtäväni ei ole saarnata, opettaa, ohjata tai muutenkaan muuttaa kenenkään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Minulla on oma maailmankuvani, joka muuttuu koko ajan saamani tietämyksen mukaan ja muotoutuu ajatuksiksi, joita saatan jakaa blogissani tai joita jaan rakkaani kanssa kirjeenvaihdossa, mutta en halua esimerkiksi eheyttää ketään. Tai ehkä sittenkin eheytän itseäni...
Viime aikoina elämässäni on tapahtunut muutoksia joiden myötä olen kirjoittanut muun muassa isyydestä, läsnäolosta, läheisyydestä, riippuvuuksista ja yksinäisyydestä. Eheyttävää on se, kun huomaa kirjoittaneensa sanoiksi asiat, joita on pyöritellyt päässään. Eheyttäväksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun oivaltaa, että niin, juuri tuo asia on ongelmani, juuri tähän minun pitää puuttua, jotta voisin paremmin tai että juuri siksi olen välillä onneton. Kirjoittamalla löydän itsestäni niitä voimia, joilla eheyttää itseäni ja parantaa elämänlaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti