- Olen tehnyt nyt yhdeksän vuotta omakustanneilmaisjakelupienlehteä nimeltään Känni (alaotsikolla suomalainen alkoholiriippuvainen lehti). En tiedä, onko se (enää) outoa lähipiirini mielestä, mutta ulkopuolisille se sitä ainakin aluksi on – yleensä kuitenkin positiivisessa mielessä. Känni 14 on parhaillaan työn alla...
- Olen kuulunut pian 14 vuotta "veljeskuntaan" nimeltään Böhém. Perustimme sen "veljieni" Idea-Böhémin ja Vege-Böhémin kanssa. Jokaisella on Böhém-nimi. Minun Böhém-nimeni on Lover-Böhém. Meitä on tätä nykyä jo 10 ja olemme kaikki miehiä, joilla on jotain siteitä Kainuuseen – useimmat ovat täältä kotoisin. Tänä keväänä Böhémien etelän vetelien osasto kokoontuu Tallinnassa ja kesällä olisi tarkoitus tavata jopa koko poppoolla Keuruulla, jossa Tilannekomiikka-Böhém isännöi. Outoihin Böhém-tapoihin voisi laskea mm. "liittymisrituaalin" eli perseveden juomisen sekä julkisilla paikoilla suoritettavat juhlalliset veljeshuudot, kuten "Honohono molomolo!"
- Kahdella nuorimmalla lapsellani on vain 3kk ikäero. Olen kokenut sen selittämisen hieman oudoksi ihmisille, jotka eivät kuulu lähipiiriini.
- Olen varusmiespalveluksen loppuun asti käynyt sivari. Voin siis sujuvasti jutustella sekä armeija- että sivarijuttuja. No, jälkimmäinen palvelus kylläkin rajoittuu vain viiden päivän täydennyskoulutukseen (jonne jouduin kieltäydyttyäni aikanaan kertausharjoituksista), mutta kuitenkin ;-)
- Siivoan wc-/talouspaperilla. Vaimoni mielestä tämä oli outoa ja kun tarkemmin ajattelen, niin en tunne ketään muuta, joka suorittaisi viikottaisen imuroinnin pyyhkien paperilla kaikki näkyvät villakoirat seinänvieruksia myöten pois. Tämä auttaa minua pärjäämään kahden ominaisuuteni eli siisteysintoilun ja laiskuuden välimaastossa.
- Käytän 99%:sti mustia vaatteita. Toisaalta siinä ei ole mitään outoa, mutta voi kai sitä outonakin pitää, että muun värisiä vaatteita koen melkeinpä vastenmieliseksi päälleni pukea. Käytän siis mustia kantapäästä päälaelle asti, sukista hattuun asti. Kaikki käyttämäni alusvaatteetkin ovat mustia. Tuon yhden poikkeusprosentin muodostavat lahjaksi saamani Marian valinta t-paita (punainen), lahjaksi saamani kelta-harmaat villasukat ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Tottenham-kaulahuivi. Ja tarkalleen ottaen kai piponikin on todella tumman sininen. Voi perkele, onkohan 1% sittenkään riittävä luku. Tää oli vähän tämmönen väkisin väännetty outous, mutta sallinette sen – ei oo helppoo miettiä, mikä itessä on outoa!
Haastankin nyt kommenttiboksiin kertomaan outouksiaan kaikki blogiini eksyneet immeiset. Ja vinkkinä: Se mikä teistä voi tuntua täysin normaalilta, voi olla jonkun toisen mielestä hyvinkin outoa...
2 kommenttia:
Mun 6 outoa juttua, eivätkä ole missään top 6 järjestyksessä.
1. Kun on syntynyt tummatukkaisena, niin lapsena aina haukuttiin joko mustalaiseksi tai sitten patapääksi ja joku mummo aina muisti tivata olenko juonut vain mustaa kahvia kun hiukseni ovat niin mustat.
2. Tulin äidiksi kun olin täyttänyt juuri n.2 viikkoa aiemmin 16v.
3. Kun kävin pari viikkoa sitten postissa lapsenlapseni kanssa, niin postin setä luuli lasta omakseni :o)
4. En pure kynsiäni mutta kylläkin nahkaa kynsien vierestä
5. En voi elää ilman maitotuotteita;jogurttia, viiliä, maitoa, piimää. Ja rakastan pähkinöitä ja Kouvolan lakritsia.
6.Olen opiskellut työn ohella 6v melkein putkeen ja taas on yksi erikoisammattitutkinto työn alla
Kaippa se munkin täytyy tällaiseen Omituisten Otusten Kerhoon liittyä, joten tässäpä näitä:
1. Äänestän vihreitä, olen WWF:n jäsen ja kannatan Greenpeacea ja Maan ystäviä. Silti mua on paiskattu pikkuveljellä, joka opiskelee sähkötekniikan dippa-ingengöriksi ja joka paiskii kesäduuninsa Loviisan ydinvoimalalla. Outoa? Ironista? Sanokaa te.
2. Osaan naksutella leukojani ja joskus leukaluuni saattavat mennä ns. "sijoiltaan". Tämä tarkoittaa lähinnä sitä etten saa mitenkään suuta auki, en sitten tuumaakaan. Tätä saattaa kestää muutamista minuuteista jopa kokonaiseen päivään. Hammaslääkärini sanoi joskus, että joku päivä leukani todennäköisesti lukkiutuvat niin etten saa suuta enää ollenkaan auki. Sit kai pitäis mennä leikkaukseen tai jotain. Tämän spesiaalitaitoni opin jo nuorena miehenä ala-asteella; otin turpaan eräältä luokkakaverilta, joka myöhemmin joutui tarkkikselle.
3. Syön yleensä vain yhden kerran päivän aikana. Tämä tapahtuu tavallisesti iltaisin joskus kello 21 ja 24 välillä. Nestemäistä ravintoa nautin vähän useammin, lähinnä siis kahvia ja/tai energiajuomia. Tämä sekopäisyys johtuupi tällä hetkellä lähinnä gradusta: kun luen tai kirjoitan jotain syvällistä (lue: sieltä ja syvältä) katoaa multa ajantaju ihan tyystin. Eipä silti... ei mun ruokailutottumukset kyllä muutenkaan - opiskelujen ulkopuolella - ole mitkään maailman terveellisimmät, joten ottakaa opiksenne - työ terveyttänne vaalivat!
4. Minulla on ehdottomasti pakkoneuroosi mitä tulee tavaroiden järjestelemiseen: en yksinkertaisesti voi sietää sitä, että joku tavara ei ole sillä paikalla, jolla sen mielestäni kuuluisi olla. Jos joku on on siirtänyt tavaroitani eri paikkaan (tai vaikka eri asentoonkin!) on mun aivan pakko siirtää ne heti siten kuin ne tavallisesti ovat. Tämä on harvinaisen rasittava tapa, mutta en mahda sille mitään. Olen itse asiassa joskus harkinnut kallonkutistajaakin (pelkästään jo) tämän takia, mutta enpä ole vielä jaksanut moiseen ryhtyä.
5. Luulisi, että pakkoneurootikolla olisi tavaroiden järjestelyn lisäksi pakkoneuroosi myös siisteyteen. Ei muuten pidä paikkaansa! Olen siivonnut kämppäni viimeksi kesä- tai heinäkuussa. (Ihan oikeasti!) Tähän kyllä väittäisin vähän vaikuttavan myös kämppisten välinpitämättömän asenteen: viimeksi, kun siivosin kesällä niin huoneveljet tais muistaakseni grillata ja kaljoitella parvekkeella. Mutta en mä valita, ei kaikkia kiinnosta hygienia ja mitäpä siitä. Antaa kaikkien kukkien kukkia omissa lannoitteissaan.
6. En omista enkä katso nykyään televisiota, mutta ala-asteella olin niin koukussa Kauniit ja Rohkeat -sarjaan, että omistin mm. Kauniit ja Rohkeat seinäkalenterin ja Kauniit ja Rohkeat paljastuskirjan. Pistäkäähän paremmaksi!
Lähetä kommentti