Tää on niin tätä: lumi tuli, lumi suli. Ja taas saa duunissa estää "asiakkaita" kroolaamasta lätäköissä. Miks me aikuset joudutaan aina olemaan niin pirun ilkeitä?
Vastaus retoriseen kysymykseesi: Siks kun me joudutaan riisumaan huolehtimiemme lasten märät vaatteet ja vaihtamaan ne kuiviin, huolehtimaan ettei ne palellu ja sairastu yms. Tai siis toisin sanoen laiskuuttamme.
Mä saan tarhoissa poikkeuksetta kuulla muilta tädeiltä vittuilua tyyliin: miten sä viittit noitten (lasten) kanssa säätää? Tänäänkin viskelin tyttöjä lumikinokseen ja siitä sitten tietysti heti yks ämmä tuli aukomaan, että nyt vaatteet kastuu ja pitää kuivata ja jadijadijaa... Mitä helvettiä sinne ulos ylipäätään mennään jos koko ajan pitää olla peukalo perseessä?!
Mun mielestä se on vähän niinku (lastentarhan)opettajan ammattiin kuuluva velvollisuus, että oikeasti ollaan, leikitään ja kuunnellaan lapsia eikä vaan ryystetä sitä kahvia ja puhuta joutavanpäiväistä paskaa. (Tänään jouduin kahvitunnilla kuuntelemaan 20 minuuttia, kun tätskät vertaili toistensa luomia ja raskausarpia.) Tilikin tuntuu - ainakin musta - paljon enemmän siltä, että sen on ansainnut ihan oikeasta työstä, kun sen eteenkin jotain tekee.
Monet noista "kasvattajista" tuntuu vaan tulevan aamulla vittuuntuneena töihin ja illalla lähetään samassa mielentilassa pois. Tilipäivä ja viikonloppu ovat ainoat ilon aiheet elämässä. Ahistaa moinen.
Voi tietty olla, että tää on vaan tätä "nuoruuden innostusta" ja parin vuoden päästä sitä on ite ihan samanlainen hapannaama. Täytyy toivoa parasta.
3 kommenttia:
Tää on niin tätä: lumi tuli, lumi suli. Ja taas saa duunissa estää "asiakkaita" kroolaamasta lätäköissä. Miks me aikuset joudutaan aina olemaan niin pirun ilkeitä?
Vastaus retoriseen kysymykseesi: Siks kun me joudutaan riisumaan huolehtimiemme lasten märät vaatteet ja vaihtamaan ne kuiviin, huolehtimaan ettei ne palellu ja sairastu yms. Tai siis toisin sanoen laiskuuttamme.
Mä saan tarhoissa poikkeuksetta kuulla muilta tädeiltä vittuilua tyyliin: miten sä viittit noitten (lasten) kanssa säätää? Tänäänkin viskelin tyttöjä lumikinokseen ja siitä sitten tietysti heti yks ämmä tuli aukomaan, että nyt vaatteet kastuu ja pitää kuivata ja jadijadijaa... Mitä helvettiä sinne ulos ylipäätään mennään jos koko ajan pitää olla peukalo perseessä?!
Mun mielestä se on vähän niinku (lastentarhan)opettajan ammattiin kuuluva velvollisuus, että oikeasti ollaan, leikitään ja kuunnellaan lapsia eikä vaan ryystetä sitä kahvia ja puhuta joutavanpäiväistä paskaa. (Tänään jouduin kahvitunnilla kuuntelemaan 20 minuuttia, kun tätskät vertaili toistensa luomia ja raskausarpia.) Tilikin tuntuu - ainakin musta - paljon enemmän siltä, että sen on ansainnut ihan oikeasta työstä, kun sen eteenkin jotain tekee.
Monet noista "kasvattajista" tuntuu vaan tulevan aamulla vittuuntuneena töihin ja illalla lähetään samassa mielentilassa pois. Tilipäivä ja viikonloppu ovat ainoat ilon aiheet elämässä. Ahistaa moinen.
Voi tietty olla, että tää on vaan tätä "nuoruuden innostusta" ja parin vuoden päästä sitä on ite ihan samanlainen hapannaama. Täytyy toivoa parasta.
Lähetä kommentti