Luin tuossa jokin aika sitten tuotantoeläinten kohtelusta ja rupesin miettimään, kuinka ihminen onkaan teollistanut eläimet käyttöönsä. Eläimet suljetaan tuotantolaitoksiin, jossa niistä revitään hyöty irti, kunnes ne kuolevat tai sairastuvat, jolloin ne tapetaan. Väärän malliset, kokoiset ja ikäiset tuhotaan myös. Kuulostaa ihan natsien keskitysleirimeiningiltä, jos ihmisiin muuta eläinkuntaa verrataan. Natsit repivät irti kultahampaat ja tekivät lääketieteellisiä kokeita ja käyttivät orjiaan pakkotyövoimana, kunnes näistä ei ollut enää hyötyä. Heidän silmissään hyödyttömät tapettiin saman tien.
Mikäli ihminen haluaa tehdä elämässään eettisiä valintoja, on siihen monta tapaa, mutta tuntuu, että nykymaailmassa, jossa ihminen on suorastaan eristäytynyt muusta luonnosta, on vaikea toimia eettisesti. Lähinnä se onnistuu kieltäytymällä ja kieltämällä itseltään asioita. Mikäli ei haluaisi käyttää tuotteita, joissa eläimiä hyödynnetään eli pääasiassa riistetään, joutuisi muuttamaan elämäntapansa ja se ei ole aina niin yksinkertaista. Eläimiä kiduttamalla testataan yhä tänä päivänä lääkkeitä, kosmetiikkaa ja erilaisten teknistenkin laitteiden mahdollista haittaa ihmiselle, kuten vaikkapa kännykän säteilyä. Eläimille ei anneta mitään mahdollisuutta, heitä kidutetaan, kunnes he kuolevat ja sitten tiedemies tai tutkija saa jälleen yhden kappaleen testiaineistoa.
Varsinkin länsimaissa tuntuu olevan yhtä aikaa sekä mahdotonta että mahdollista olla eettisesti tiedostava. Saamme tietoa, jos sitä haluamme saada, mutta samaan aikaan eläinten ja muunkin luonnon riisto on juuri täällä pahinta. Yksinkertaisilla esimerkeillä lienee helpompi ymmärtää pienessä päässäni tätä asiaa.
Olen lakto-ovo-vegetaristi eli syön kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteita sekä kananmunia. Maidontuotantoa pidetään yleisesti täysin hyväksyttävänä, onhan sitä tehty kautta aikojen. Sitä ei ole kuitenkaan tehty kuten nykyään: Lehmillä ei ole useimmissa isoissa tuotantolaitoksissa mahdollisuuksia muuhun kuin ahtaissa tiloissa olemiseen ja ihmisen tuotantovälineenä toimimiseen. Vasikat viedään pois synnyttäneiltä emoilta, koska maito kuuluu ihmiselle. Lehmä ei saa elää sille normaalia elämää, vaan kun maidon huipputuotantovuodet ovat takana, lehmä teurastetaan. Jos se ei kelpaa ihmiselle syötäväksi, se menee edelleen rehuksi. Sairaat yksilöt tapetaan. Lehmillä ei ole useinkaan mahdollisuutta olla ulkona ja kirmailla niityllä. Lehmät joutuvat koneiden imettämiksi ja niiden maidontuotanto on luonnottoman suurta. Eläimet tuntevat kipua, se täytyy aina muistaa. Eläimillä on vaistoja. Eläimillä on tunteita, joista ihminen ei välitä. Maidon voi korvata muilla tuotteilla, mutta koska sitä on käytetty kautta aikojen, sitä käytetään ja tullaan käyttämään tulevaisuudessakin. Luomumaitoakin saisi ja korvaavia kasvikunnan tuotteista tehtyjä ”maitoja” ja muita ”maitotuotteita”, mutta omat kulutustottumukseni ovat vielä samat vanhat. Itse en edes juo maitoa, mutta perheessäni sitä käytetään aika runsaasti. Sen sijaan kermaa käytän kahvissa ja juustoa syön päivittäin. Lisäksi maitoa on lukuisissa elintarvikkeissa, joten vaikka yrittäisi olla muuten maidotta, niin maidon välttäminen kokonaan ruokavaliossa vaatisi radikaalimpia toimenpiteitä.
Kananmunat ovat omassa ravinnossani lähimpänä ”elävää lihaa”. Oma ravintoeettinen valintani kuuluu: ”En halua syödä eläviä ja tuntevia olentoja, koska kaikilla on mielestäni oikeus elää ja tuntea olonsa hyväksi.” Kananmunatuotanto on maidon tuotannon ohella ainoita, jossa eläimiä ei suoranaisesti tapeta hyödykkeiden saamiseksi, mutta totuushan on tietysti täysin toisenlainen. Kanat tungetaan häkkeihin ja niillä on vielä lehmiä armottomammat elinolot – ketään ei säästellä, kaikkia hyödynnetään niin kauan kuin ovat hyödyllisiä ja heikkoja ja sairaita ei säästellä hetkeäkään. Siinä missä varmasti eläinlääkäriä yhä tarvitaan lehmien hoidossa, niin kanoja tuskin moni tilallinen säästelee, jos niiden kanssa on jotain ongelmia. Se vaan ei kannata. Kananmunia ostaessa pyrin ostamaan luomu-kananmunia. Yllättävän suuri osa munista on yhä häkkikanaloihin tungettujen kanojen munimia, mutta kananmunia kuluttavana olen itsekin samalla lailla niitä käyttävä. Luulen nimittäin, että suurin osa einesruoissa ja ravintolaruoissa käytettävistä kananmunista on häkkikanaloiden halpoja munia – miksipä ei olisi. Ei ”tavallinen” kuluttaja kysy, minkälaisissa oloissa hänen kananmunansa on tuotettu. Minä kysyn, mutta vain kananmunapakettia ostaessani. Se on kuitenkin murto-osa siitä kananmunamäärästä, mitä meikäläinen syö muun ruoan mukana.
Toki käytän myös nahkatuotteita. Luulenpa, että olen kuten suurin osa edes vähän eläimiä ja heidän oikeuksiaan ajattelevista ihmisistä. Jos valinta tehtäisiin helpoksi esimerkiksi siten, että kaikki kaupoissa myytävät kengät ja nahkatakit ja vyöt olisivatkin tekonahkaa, niin olisin siihen täysin tyytyväinen. Nyt kun menen ostamaan kenkiä, mietin ensisijaisesti sitä, ovatko ne hyväntuntuiset jalassa ja miltä ne näyttävät – en sitä, onko ne tehty nahkasta. Tämä on tietysti jonkun enemmän eettisesti ajattelevan mielestä sama kuin söisin lihaa ja niinhän se varmasti onkin. Jokaisen vain täytyy pystyä elämään valintojensa kanssa.
Itse en syö kalaa ja olen kohdannut usein esimerkiksi työpaikkaravintolassa kysymyksen ”etkö syö edes kalaa?”, kun olen kertonut, että ”en syö lihaa”. Jotkut eivät syö punaista lihaa, mutta eettisesti katsoen kanoilla tai muilla linnuilla ei kyllä ole todellakaan hyvät olot tuotantolaitoksissa sikoihin tai lehmiin verrattuna eli sillä ei ole mitään merkitystä. Tässä erotan siis lihansyönnistä kieltäytymisen terveydellisistä syistä ja keskityn vain eettisiin syihin. Joillekin kalansyöntikään ei siis ole lihansyöntiä, vaikka todistettavasti kalakin on eläin (ja lihaa) ja tuntee kipua. Se pitäisi muistaa, kun kaloja vaikka ongella rannasta nykii, että niillekin voisi suoda edes armollisen kuoleman ja tappaa saman tien, eikä jättää kitumaan ja kuolemaan sankossa, jossa ei ole riittävästi happea. En ole mikään metsästyksen ja kalastuksen fani, mutta se on kuitenkin eettisesti huomattavasti parempaa kuin sulkea eläimet laitoksiin tapettaviksi.
Ei metsästyskään silti ole useinkaan hyväksyttävää. Eläimiä haavoitetaan tai niitä jahdataan, kunnes ne joko saadaan tai ei saada kiinni, jolloin ne ehtivät kokea paljon pelkoa ja kipua ennen kuolemaansa. Usein myös mietityttää, että mitä helvetin hyötyä siitä enää nykymaailmassa monillekaan on. Ehkä joku vielä hankkii elantonsa tai ravintonsa metsästämällä, mutta pöljyyttä on minusta sanoa, että se luonto ja metsissä samoilu on niin mukavaa ja sillä perustellaan sitten se, että saadaan vähän omaa adrenaliinitasoa nostettua ja harrastettua eläinten ammuskelua. Poikani syö kalaa kananmunien ja maitotuotteiden lisäksi, koska olen laiska, enkä jaksa hänen puolestaan miettiä, mistä hän saisi tarpeeksi monipuolista ravintoa, jos ei syö mitään lihaa. Siitäkin sitten saa kuulla moitteita, kuinka teemme väärin lastamme kohtaan, koska emme syötä tai anna syöttää hänelle muuta kuin kalanlihaa. Enpä ole vielä tajunnut, että mitä pojaltamme puuttuu ja hän on kasvanut ja elänyt tähän mennessä tosi hyvin, jopa paremmin kuin lihaa syövät lapset. Ainakaan hän ei saa eläinperäisiä tauteja, kuten hullun lehmän tautia tai muuten isoa määrää bakteereja lihansyönnistä ja ehkä pysyy jopa paremmin terveenä kuin muut lapset. Vanhempana hän varmasti sitten itse päättää, syökö lihaa vai ei, jos elimistö sitä enää sitten kestääkään. Minulle olisi kuitenkin vastenmielinen ajatus käsitellä lihatuotteita, joten en niitä omassa kodissani halua nähdä. En ole varmasti ainoa aikuinen tässä maailmassa, joka kieltää lapseltaan jotain, mitä ei itsekään suvaitse ja tuskin olen pahimmasta päästä.
Eettisten valintojen teko on jokapäiväinen toiminto. En halua syödä eläimiä, joten teen valintoja. En syö karkkeja, joissa on liivatetta, koska se on eläinperäinen hyytelöimisaine, mutta samaan aikaan saatan ostaa nahkakenkiä, koska olen niin tottunut siihen. Pyrin ostamaan tuotteita, joissa ei olisi hyödynnetty eläinkuntaa, mutta se on vaikeata, koska firmojen lonkerot menevät globaalissa maailmassa aina vaan enemmän ristiin. Vähän aikaa sitten luin, että Body Shop, joka on pitkään ollut johtavia eettisiä kosmetiikkavalmistajia on ostettu suuren L’Oréalin toimesta. L’Oréalia on pitkään moitittu eläinkokeiden käytöstä ja sen lisäksi firman omistajiin kuuluu Nestlé, jolla taas on omat eettiset rasitteensa pienten ihmisten välillisenä tappajana kolmannessa maailmassa - äidinmaidonkorvike on ehkä hyvä juttu, mutta ei paskaiseen veteen sekoitettuna, jolloin se pahimmillaan tappaa pienokaisen ripuliin. Toisaalta ajan myös autoa, joka käyttää bensiiniä, joka tuodaan ties mistä, ties millaisia maahan vuotavia putkia pitkin, minkä lisäksi öljyn maailmanmarkkinahinta riippuu koko maailman öljyntuotannosta eli tuen välillisesti öljysotia ja luonnonvarojen riistoa, ympäristön saastuttamista yms. Eettiset valinnat eivät siis lopu eettisen ruoan valintaan ja ylipäätäänkin eettisen elämäntavan muokkaaminen on varmasti koko eliniän kestävä rupeama. Yritän päivittäin muistaa ajatella näitä asioita ja vaikuttaa omalla pienellä panoksellani, jotta ehkä joskus omilla lapsillani tai heidän jälkeläisillään olisi vielä vähän enemmän tiedostavampi ja eettisempi elämäntapa.
5 kommenttia:
niin, olisihan se ihanaa, jos omat lapset osaisivat elää eettisemmin kuin itse. jospa vain lapsillamme vielä olisi maapallo, jossa elää. eihän sitä tiedä, vaikka huomenna tulisi jääkausi, ja kaikki jäätyisimme, kun sekunnissa ilman lämpötila putoaa sataan miinusasteeseen.
mutta ihan totta puhut, rakas aviomieheni. aika kaukana meidän elämäntapa on siitä, mitä se parhaassa tapauksessa voisi olla. ja niin, tärkeintä on kai se, että voi elää itsensä ja valintojensa kanssa.
kai sitä on jo niin vanha ja kyyninen, ettei usko omilla valinnoilla kuitenkaan olevan niin suuri merkitys, että tää pallo (ja ihmiskunta) saatais pelastettua. silti sitä yrittää pitää ainakin jotenkin kiinni niistä omista periaatteista, ja toivoo, että ne siirtyis omillekin lapsille ja laajemminkin tuleville sukupolville, jotta elämä jatkuis täällä vähän pidempään, ja toivottavasti useimmille se elämä ois vielä siedettävää. kun ei tätä maapalloa kuitenkaan muutamat hihhulit voi pelastaa, siihen pelastusoperaatioon pitäis kaikkien ihmisten liittyä.
Aamen, hyvä kirjoitus!
Meikäläiselle syy lihansyönnistä kasvisruokavalioon siirtymiselle johtui lähinnä juuri ihmisten ylimielisyydestä eikä ehkä niinkään paljon eläinten eläinoikeuksista. Eläinten häikäilemätön esineellistäminen on kuvottanut mua jo vuosia, mutta vasta vähän aikaa sain otettua itsestäni niskasta kiinni ja päätin jättää jauhelihapaketin kaupan hyllylle. Syön/käytän kuitenkin edelleen maitoa, kananmunia ja niiden lisäksi myös jonkin verran kalaa. Pyrin hankkimaan nämä tuotteen mahdollisuuksien mukaan luomuna ja kalan hankin useimmiten itse pyytämällä.
Miksi sitten syön kalaa ja kalastan? Lähinnä kai siksi, että olen kalastanut lähes koko ikäni ja pidän siitä niin paljon harrastuksena, että siitä luopuminen olisi suhteellisen vaikeaa. Lisäksi asiaan liittyy oma ajatusmaailma: kala (jos sen itse pyytää) ei ole tehotuotettu ja kidutettu eläin ja se saa elää vapaasti elämäänsä kunnes sen pyydän. Lienee kai hyvä sanoa myös ettei mikään ole minulle niin pyhää kuin pyydetyn kalan nopea ja oikeaoppinen surmaaminen. Vahingoittuneita kaloja en koskaan päästä takaisin luontoon.
Ajattelussani on kuitenkin ristiriitoja sillä metsästystä en puolestaan pysty hyväksymään. Tämä puolestaan kai johtuu eläinoikeudellisista kysymyksistä. Myös minun mielessäni eläimet ovat ajattelevia olentoja, mutta näistä kala on alimmalla tasolla (ravintoeläimistä puhuttaessa) enkä oikein pysty näkemään sitä ajattelevana olentona.
Ilkeämieliset ihmiset kommentoivat usein tästä ristiriidasta enkä mitenkään pyri sitä kiistämään. Elämä on valintojen paikka ja jokaisen on pystyttävä elämään niiden valintojensa kanssa, jotka tekee. Jos jonkun mielestä lihansyönti (tai miksei vaikka sotiminenkin) on oikein ja perusteltua ja hän kykenee näkemyksensä järkevästi perustelemaan niin se on täysin hänen oma asiansa. Ei minulla ole mitään oikeutta alkaa kenenkään totuuksia sorkkimaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Lauran kommentissa oli sekä vitsikkyyttä että kyynisyyttä. Katottiin nimittäin semmonen katastrofi-elokuva tuossa toissailtana kuin The Day After Tomorrow, josta Laura vitsikkäästi bongasi tuon sata miinusastetta. Kyynistä oli se, että hän itsekin ajattelee olevansa hihhuli, jonka valinnoilla ei ole merkitystä. Onpas! Jos ajattelee, ettei voi vaikuttaa, ei voi vaikuttaa. Jos ajattelee, että asioilla on merkitystä, niin niillä on merkitystä. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Aina voi kuitenkin yrittää ja omilla valinnoillaan vaikuttaa ja muillekin valintojansa aina silloin tällöin perustella. Toki itsekin ajattelen, että elinympäristömme tuhoaminen, liikakansoitus, sodat yms ovat vakava uhka maapallolle ja sen luonnolle (johon ihmisenkin kaikesta huolimatta lasken kuuluvan), joten vaikeatahan se on joskus perustella itselleenkin, että miksi vaikka välttää turhaa kulutusta tai kierrättää tai muuta, mutta kai se elämä kuitenkin pyörii siinä lähiympäristössä ja sen hyvinvoinnissa ja siihen voi vaikuttaa jo pienilläkin teoilla.
Anonymous taasen kirjoitti hyvin perustellen kantansa. Voisin melkein itsekin tuon kaiken allekirjoittaa. Ainoa asia, mihin voisin tarttua on viimeinen kappale: Eikö kenenkään totuutta ole syytä sorkkia? Uskoisin, että totuus on joustava käsite ja riippuu sanojan katsantokannasta. Kyllähän esimerkiksi raamatulla päähän lyövä uskovainen pitää täytenä totena sanasta sanaan, mitä kyseisessä teoksessa sanotaan, vaikka sanoma olisi hyvinkin myyttinen, symbolinen ja tulkinnanvarainen. Mielestäni totuutta voi ja pitää sorkkia, jos se on mahdollista ja se tuntuu itselle tärkeältä. En minäkään mielestäni tuputa omia näkemyksiäni kenellekään, mutta jos joku saa niistä ajattelemisen aihetta, niin olen ehkä muokannut hänen totuuttaan eli sorkkinut sitä. Kun minulta vaikkapa kysytään siitä, että miksi en syö lihaa ja kerron, että en halua syödä eläviä ja ajattelevia sekä tunteita, kuten pelkoa ja kipua, tuntevia olentoja, joita jouduttaisiin tappamaan ruoakseni, niin enkö minä jo pelkästään tämän toteamalla sorki kysyjän totuutta, joka voi olla vaikka, että jumala loi ihmisen ja eläimet hänen käytettäväkseen, hyödynnettäväkseen ja ravinnokseen.
no kai sitä kuitenkin ehkä toivoo, että omilla valinnoilla olisi merkitystä. ja kyllä mä uskonkin, että lähiympäristölle sillä on merkitystä, ja toivon, että se miten elää, vaikuttaa ihmisiin, joita kohtaa. siis toivottavasti voi vaikuttaa positiivisesti.
mut kyllä mä silti uskon, että elämä maapallolla on loppujenlopuksi tuhoontuomittu. ei tää pallo kestä sitä järjentöntä tuhoa ja kulutusta, mitä ihmiset saa aikaiseksi. en siis puhu nyt ehkä seuraavasta sadasta vuodesta, mutta pidemmällä aikavälillä.
ja kyllähän mä toivon, että ihmiskunta tajuais tehdä muutoksen ennenkuin joku kauhea katastrofi kohtaa, mutta pidän sitä kuitenkin erittäin epätodennäköisenä. eipä paljon ole tsunamit tai muutkaan "pienet" luonnonmullistukset herättäneet ihmisiä, puhumattakaan siitä, mitä ihmiset tekee toisilleen ympäri maapalloa. ihmiset elää kuitenkin tässä hetkessä omaa napaansa tuijotellen.
Totuus ei tosiaankaan ole absoluuttinen käsite vaan muuttuva ja kullekin yksilölle henkilökohtainen. Totuuden sorkkimisella puolestaan tarkoitin lähinnä sitä ettei kenenkään pitäisi mielestäni mennä ykskantaisesti tuomitsemaan mitään ajatusmallia vääräksi ennenkuin on siihen tutustunut ja kykenee järkevästi perustelemaan omat eriävät näkemyksensä. Esimerkiksi jenkkilässä elinkautista istuvalla psykopaatti Charles Mansonilla oli kuuleman mukaan monia järkeviä ajatuksia luonnonsuojelusta, mutta ihmisenä hän toki oli täysin häiriintynyt ja sairas, joten kykeneväksi yhteiskunnan jäseneksi häntä ei missään mielessä pystyisi laskemaan. (Tämä näkemys on poimittu System of a Downin lyriikoista ja niihin liittyvistä tulkinnoista, joten niiden todenperäisyyttä en mene arvailemaan.)
Kaiken kaikkiaan ehdottomuus on huono ratkaisu kaikessa elämässä. Kukaan ei pidä niistä, jotka yrittävät häikäilemättömästi käännyttää ihmisiä omien katsomustensa pariin hyväksymättä vähäisimmässäkään määrin näiden omia näkemyksiä. Mielestäni solidaarisuus on ainoa tapa saavuttaa edes jonkinasteinen tasapaino kaikkien niiden enemmän tai vähemmän ahdistavien ajatusten ja aatteiden keskellä, joita maailma on yhä enenemässä määrin pullollaan.
P.S. Kuulin eilen, että pikkuveli on saanut työpaikan Loviisan voimalalta. Asiasta pystyttiin vaihtamaan järkevästi mielipiteitä, vaikka se pirun vaikeaa olikin.
Lähetä kommentti