Lapsena opin, että uutiset ovat aikuisille tärkeitä. En ollut koskaan innostunut uutisten seuraamisesta, enkä ymmärtänyt, miksi ne kiinnostavat aikuisia illasta toiseen. Lukiossa ollessani piti sitten oikein opiskelua varten seurata ajankohtaisia asioita, mutta edelleenkään uutiset eivät minua innostaneet. Muistan Persianlahden sodan 1992 olleen kuitenkin jonkin sortin uutistapaus, jota aloin ihan urakalla seurata sekä televisiosta että lehdistä. Suuri ja mahtava Amerikka käynnisti ensimmäisen suuren mediasodan minun elinaikanani. Persianlahden sota esittäytyi mediassa kliinisenä sotilasoperaationa, jossa tehtiin täsmäiskuja. Televisio ja lehdet olivat pullollaan sotilaiden kuvia, kaavakuvia joukkojen etenemisestä, tiedotustilaisuuksia ja kaikenlaista muuta, joka esitettiin kuin historian kirjan jännittävänä sotakertomuksena. Inhimillistä hätää uutisissa vain sivuttiin. Jossain vaiheessa heräsin tajuamaan, että olin itsekin mennyt ansaan, jossa uutisissa sodasta oli tehty viihdettä, joka koukutti katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sota loppui ja niin kävi myös uutisoinnin. Mediaa ei enää kiinnostanut, koska mitään näennäisesti suurta ei enää tapahtunut ja siirryttiin uusiin uutisiin. Irakissa ihmiset kärsivät ja keräsivät rojujansa, mutta siitä ei enää kerrottu, koska se ei ollut enää tarpeeksi dramaattista. Kun pommit eivät enää pauku, uutisointi loppuu.
Aloin kutsua uutisia huonoiksi uutisiksi ja aina yhä edelleen, jos joku aikuinen ilmoittaa, että katsotaanpa uutiset, totean vähintään mielessäni, että joo, katsohan vaan huonot uutiset. Sillä on kaksi merkitystä: Uutiset ovat pääasiassa pahoja, negatiivisia ja ikäviä eli huonoja, mutta ne ovat myös pinnallisia. Ne ovat pääasiassa huonoja sekä sisällöltään että toteutukseltaan.
Miksi uutinen on suuri ja merkittävä uutinen vasta, kun se käsittelee dramaattisia asioita, joita maailmassa tapahtuu? Sodat, väkivallanteot, mielenosoitukset, onnettomuudet, luonnonkatastrofit ja muut vastaavat ovat uutisten pääasiallista sisältöä. Yritysmaailman uutisista suurimmat koskettavat joko alkaneita yt-neuvotteluja, joukkoirtisanomisia tai konkursseja. Toki aina väliin saadaan joku positiivinen uutinen, mutta pääasiassa keskitytään negatiivisiin asioihin. Aina on kuitenkin oltava draamaa, koska pienten ihmisten ilo tai suru ei kiinnosta.
En sano todellakaan sitä, että uutisissa ei saisi uutisoida ikäviä asioita, sanon vaan, että ne eivät kiinnosta minua siinä mielessä, että haluaisin niitä ikäviä asioita illasta toiseen televisiosta tuijottaa tai lehdistä lukea. Uutisissa häiritsee niiden mustavalkoisuus. Asiat esitetään nopeasti ja todetaan vaikkapa kuvia näyttäen, että jossain räjähti pommi ja syylliseksi on ilmoittautunut se ja se ryhmittymä. Tämä ei kerro mitään syistä ja seurauksista, asioiden taustoista ja inhimillisestä tragediasta. Todetaan vaan kylmästi, että pommi räjähti, joku kuoli ja useita haavottui. Uutisten katsoja toteaa, että voi kauhiata, mutta unohtaa pian asian sitä suuremmin ajattelematta seuraavan kauhean uutisen nähtyään.
Viime aikoina on ollut puhetta lööppisaastasta, kun joku lapsiasiaihminen oli sitä mieltä, että kauppojen kassoilla ei saisi lööpit kirkua murhista ja tapoista ja muista hirveyksistä. Useimmiten lööpit kuitenkin kirkuu mattinykäsistä ja jarisillanpäistä ja muista, eikä niissä muutenkaan ole mitään ihmeellistä. Lukemaan oppineet lapset tuskin näkevät painajaisia jostain, mitä lukevat lööpeistä. Sen sijaan en ihmettelisi, vaikka joku lapsi ja miksei aikuinenkin joskus saisi painajaisia katsottuaan televisiouutisista pamputtavia poliiseja tai verisiä sodan uhreja, kun mitään asioiden taustoja ei selitetä tai pohdita, miksi niin tapahtuu. Uutisia tulee nykyään jopa keskellä päivää ja ulkomaisilta digikanavilta ympäri vuorokauden. Television ja lehtien lisäksi uutisia ja paljon muita hirveyksiä löytää internetistä muutamalla hakusanalla. Kukaan ei ole siis turvassa huonoilta uutisilta, mutta miksi sitten hyviä uutisia joutuu etsimällä etsimään, sitä ihmettelen.
Palatakseni siis alkuperäiseen uutisten sisältöön, olen miettinyt usein sitä, että miksi ns. maailmanlaajuisesti isot ja hyvät ja merkittävät uutiset jäävät niin pienelle huomiolle. Yksi esimerkki herätti minut ajattelemaan taas tätä asiaa. Okei, en ole katsonut uutisia televisiosta, joten en tiedä, onko asiaa siellä käsitelty, mutta lehdistä paikallislehtemme Kainuun sanomat uutisoi pienessä sivunlaidan ulkomaan palstan uutisessa seuraavaa: Maailmanpankki mitätöi 17 kehitysmaaksi laskettavan valtion lainoja kaiken kaikkiaan 37 miljardilla dollarilla eli noin 30 miljardilla eurolla. Kyseisen lainojen ”anteeksi annon” ovat hyväksyneet suurimmat teollisuusmaat. Velkojen ja niiden korkojen maksun sijaan on järkevämpää antaa kehitysmaille mahdollisuus kehittää talouttaan. Mielestäni tämä on merkittävä uutinen. Miettikääpä nyt, 30 miljardia euroa, se on iso raha. Mikäli siitä hitunenkin käytetään jatkossa kyseisten 17 köyhän valtion ihmisten elämisen laatuun velkojen maksun sijasta, niin se vaikuttaa todennäköisesti tuhansien, ehkä miljoonien ihmisten hyvinvointiin.
Toki asian voi ajatella niinkin, että velat on ehkä annettu anteeksi, mutta luonnonvarojen riisto jatkuu ja kyseiset valtiot ovat jatkossakin riippuvaisia länsimaista ja niiden rahasta, ehkä jopa enemmän kuin ennen, kun velat on annettu anteeksi ja siitäkin voidaan odottaa vastineeksi jotain. Silti haluan ajatella niin, että tämä on noille valtioille mahdollisuus päästä velkakierteestä ja alkaa oikeasti kehittää parempaa elämänlaatua, joka joissain tapauksissa voi merkitä vaikka sitä, että joku paha nälänhätä voidaan estää, ennen kuin ihmisiä alkaa kuolla joukoittain ja vasta sitten länsimaiset avustusjärjestöt heräävät keräämään roposia myötätunnontuskissaan olevilta kansalaisiltaan. Mistä tuleekin mieleeni, että ehkä ilman televisiouutisten kauhukuvia emme ikinä antaisi yhtään ropoa mihinkään keräykseen, koska emme tietäisi, miten huonosti asiat voivat jossain olla? Ehkä huonot uutiset ovatkin pohjimmiltaan ihmisten syntien esittelyä ja niiden tarkoitus on herättää katsojissa syyllisyyden tunnetta ja myötätuntoa ja ymmärrystä siihen, että maailma ei pyöri heidän oman napansa ympärillä. Siinä mielessä huonot uutiset ovatkin ehkä hyviä uutisia. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että uutisten toteutustapa ei anna katsojalle syvällistä selitystä näkemälleen. Huono uutinen on hyvä uutinen merkitykseltään vasta, kun se panee katsojan tai lukijan ajattelemaan ja löytämään asiasta jotain positiivista - jos ei muuta niin sen, että tiedostaa uutisissa esitettyjen asioiden syyt ja seuraukset etsien ehkä omassa elämässään ja toimissaan parempaa lähestymistapaa ongelmiin kuin väkivalta, viha tai heikompien sortoon perustuva oman edun tavoittelu. Uutisten mustavalkoinen viesti ei useinkaan anna paljon, mutta kun sen mielessään värittää ja miettii ihmisiä tekojen ja tapahtumien takana, voi oppia myös omasta elämästään jotain ja ehkä joskus toimillaan ja teoillaan ja asenteellaan vaikuttaa siihen, että vastaavat tapahtumat eivät tapahdu omassa elämässä.
2 kommenttia:
Mainio kirjoitus jälleen kerran! Yhdyn bohemin kanssa likipitäen kaikkiin mietteisiin. Uutiset on selkeästi maailman menestynein, pitkäikäisin ja kopioiduin ohjelmaformaatti television saralla (ja samaa voisi kai sanoa muistakin medioista ja niiden "uutistarjonnasta"). Kun pistää päälle minkä tahansa televisiokanavan ja katsoo sen uutispaketin (nimenomaan siis analyyttisestä näkökulmasta), huomaa sangen pian kuinka nerokasta ja ovelaa propagandaa (lue: ihmisten rauhoittelua ja pelottelua sopivassa suhteessa) ne pintansa alle kätkevät: vakavanaamaisia uutisankkureita, lyhyitä pintapuoleisia videokoosteita, nopeita kamera-ajoja, tarttuvaa musiikkia jne. Niin, eikä tietysti sovi unohtaa noita kaikkien niin rakastamia loppukevennyksiäkään... Kuinka voisimmekaan elää ilman niitä.
Pakko mainostaa niille, jotka eivät ehkä satu asiasta tietämään: jos yhdyt näihin mietteisiin niin suosittelen katsomaan "Studio Julmahuvi" tv-sarjaa. Siinä esitellään mielestäni suhteellisen oivaltavasti ja tappavan hauskasti television pinnallisuutta ja tarkoituksenmukaisettomuutta.
Sääli, että pidän niin paljon elokuvista. Jos en tarvitsisi tv:tä leffoja varten, lentäisi nurkkajumala parvekkeelta alta aikayksikön.
Jostakin velkoihin liittyen luin/kuulin/näin. Hyviä uutisia, "Maaliman pankki" anteeksi antaa köyhien maiden velkoja sillä ehdolla, että näitten kyseisten maitten kehitysavut "Maaliman pankilta" leikataan pois. Tarkoitus on hyvä, mutta loppujen rahavirroista päättävä elin tavallaan kusettaa taas heikkoja ja köyhiä. Tai siltä tämä haiskahtaa hieman. Eikö maaliman pankin lainaehtoihinkin ole kuulunut, että lainaa ottavan maan täytyy avata rajansa ja markkinansa suuryrityksille ja vapaallekaupalle, josta aiheutuu väistämättä heikomman riistoa. Toisin sanoen rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Olenkohan ymmärtänyt saamani tiedon oikein, koska tämä vaikuttaa liian kierolta peliltä.
Lähetä kommentti