Mitä helvettiä, joko se vuosi taas vilahti? Spotify listasi vuoden (joulukuusta 2021 marraskuun loppuun 2022) kuunnelluimmat ja tässäpä teille TOP20 ja risat analyysien kera. Vuoden kuunnelluin bändi oli Josén Pimeä Puoli ja se kyllä näkyy listallakin.
Rushin suosituimman levyn, Moving Picturesin, 40-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistussa versiossa on mukana kokonainen, julkaisematon konserttitaltiointi Torontosta 25.3.1981. Keikalla taltioitu "Vital Signs" alkoi soida tiuhaan tahtiin viime keväänä. Biisi kuulosti sairaan kovalta vedolta ja aivan kuin uudelta biisiltä. Taltioinnistakin on siis se 41 vuotta, mutta hyvältä kuulostaa, soittimet erottaa komeasti (varmaan joku soundboard-nauhoitus) ja Geddy kuulostaa hyvältä. Taustalla heti biisin alusta lähtien aaltoileva syntikka, joka kuulostaa perkeleen hyvältä. Kahden minuutin jälkeen Niilo-setäkin pääsee vauhtiin ja Rush rokkaa. Alexin kitara kuuluu jännästi, mutta ihan hyvin, sen sijaan Geddyn basso on aivan maaginen ja syntikkaosiot palaavat taas hetken rokkailun jälkeen kehiin. Tunnelmallinen ja kaunis kappale. Jos Rush-fanitukseni alkoi vuoden 1991 paikkeilla Subdivisionsin live-vedolla (Birmingham 1988), niin sanottakoon, että tästäkin se olisi yhtä lailla voinut alkaa, niin rautaa tämä on: https://youtu.be/N6JHG3OtFKY
Jo "Mustana"-kappaleella sävähdyttänyt Josén Pimeä Puoli iski tänä vuonna ja lujaa. Jazzia ja poppia ja varmaan muutakin yhdistävä bändi on keulamies José Mäenpään johdolla tehnyt niin tarttuvia ralleja, että mä oon kerta kaikkiaan myyty. Ehdottomasti VUODEN ARTISTI/YHTYE, jolla on myös Spotifyn top-listallani 21 eniten kuunnellun biisin joukossa 7 (!) kappaletta, top3:ssa myös sijat 2 ja 3. Tässä siis vuoden toiseksi kuunnelluin veto ja yksi parhaista, eittämättä. "MartyMcFly" svengaa kuin se kuuluisa hirvi (sanonta on peräisin Viidakkokirja-elokuvasta) ja mielen aikamatkailu nyt on tuttua kaikille ihmisille, jotka muistelevat menneitä ja ihmissuhteita, jotka olisivat voineet mennä toisin. Josén lyriikat ja laulu ovat jotain aivan mahtavaa, eikä bändin soitossa ole mitään valittamista, päin vastoin. Tässä biisissä erityisesti semmoinen hämyisen vanhan jazz-klubin fiilis, saatanan kova: https://youtu.be/yYLE22joP1E
"Joku viritelmä" ei jää paljon jälkeen edellisestä. Nyt vähän enemmän popimpaa matskua, José taas keskiössä sanoillaan, joita laulaa mukana:
"Tää nyt on on sellainen laulu vaan
Tätä lauletaan, sitten tää unohdetaan"
Huikea laulaja, tyylikästä musisointia, rytmi ja melodia ja kaikki kolahtaa tähän poikaan: https://youtu.be/g3tCyaOagmw
Listan ensimmäinen pieni yllätys löytyy listan sijalta neljä. Erakossa featuring Negatiiviset Nuoret ja "Tää on nähty" kuulostaa joltain suomiräppärien ja Tehosekoittimen ja punk-henkisen renkutuksen välimuodolta, joka etenee "tää on nähty, tahdon pois" -huudahdusten myötä valituksesta toiseen, kunnes tulee vastaan biisin ydin-säkeistö: "Joo tää on nähty, mut oon onneks löytänyt aineen, joka vie mut pois ja purkaa paineen, oon aina turvassa, kun musiikki on soimassa".
Sit listalla taas Josén Pimeää Puolta ja "Hui hai kukaties", joka etenee hauskojen soundien myötä kertsiin, jota on tietty pienen miehen pakko laulaa mukana: "Hui hai kukaties, täällä olen pieni mies -- ota minut mukaasi, haluun olla onnellinen".
Kuudentena listalla klassikko eli Eppujen "Älä katso". Tässä biisissä on kaikki kohdallaan, skitat soi kauniisti, kuten myös Martin ääni ja mä laulan mukana: "Älä pelkää, elämä vaan kolisee, keväisenä puronakin solisee".
The Linda Lindas on ollut kuuntelussa siitä lähtien, kun löysin jostain niiden Losissa tekemän videotallenteen Racist, Sexist Boy -kappaleesta. Kiinalais-amerikkalaisten tyttöjen bändi on ollut seurannassa siitä lähtien ja vaikka moni biisi onkin ehkä vähän naivistista punkpoppia, niin kyllähän mä näitä silti ilokseni kuuntelen. "Growing Up" kertoo vähemmän yllättäen kasvamisesta ja sitähän tässä harrastan yhä minäkin, ei se lopu siihen, että "tulee aikuiseksi".
Niinan luona kuulin useamman biisin Ultra Brata ja tämä biisi jäi soimaan mieleen, etsin sitä UB-biisien joukosta pitkään ja kuuntelin sitten samalla muita klassikoita kuten Ken-Saro Wiwaa, kunnes tämä tuli vastaan. Tästä tuli mieleen monet kohtaamiset ja pysähtynyt, mutta hyvä tunnelma, ystävät ja rakastetut.
TOP-kymppiin mahtui vielä yksi Josén Pimeän Puolen kappale eli "*** Hotelli", josta tuli vähän niinkuin viittaus Niinan "resorttiin", vaikka se onkin viiden tähden paikka.
TOP-kympin täydentää toinen yllätys itselleni, koska en tiiä, miten mä tätä Svartsotia näin paljon olen kuunnellut, mutta myönnettäköön, että jossain vaiheessa vuotta tuli aika armoton folk-metallin kuuntelupiikki ja selailin erilaisia folkkis-soittolistoja. Tämä siis tanskalaista folkkista ja hassusti biisin nimestä tulee mieleen Villeman vaikka se onkin "Villemand". Biisissä Villemand laulaa kaiketi morsiamelleen, mutta koska en ole tanskan taitaja ja googleenkaan ei voi luottaa, niin en mene vannomaan mitä biisissä oikeasti tapahtuu :D Jotain peliä siinä ehkä kuitenkin pelataan ja sit lopussa neito hukkuu, oisko tää taas tämmönen murhaballadi.
Yhdentenätoista on Jethro Tullin myöhempien aikojen levyltä bongaamani helmi, vaikka oli siellä muitakin hyviä biisejä, mutta tää "The Zealot Gene" pohtii kansankiihottamista, vastakkainasettelua ja mustavalkoisuutta nykyajassa, jossa populistinen ajattelu ja toiminta elävät ja voivat hyvin, ikävä kyllä. 75-vuotias Ian Anderson vetää hyvin niin laulua kuin huilua, joten ei voi valittaa, Jethro Tull on yhä voimissaan.
Aili Järvelän vokalisoinnit ja Sointi Jazz Orchestran soitto ovat tänä vuonna kolahtaneet. Tämä "Unituuli tuivertaa" ei ehkä ihan niin kovaa "Keväthuuto", mutta silti, onhan tämä nyt ihan priimaa, kaunista laulua ja upeata soittoa.
José sanoo tässä vaiheessa, että ei tässä vielä kaikki! Sijalla 13 on viimeisin biisi bändiltä, joka nousi listalle eli "Mitä tapahtui?" josta tuli ajankohtainen kappale, kun kävimme Niinan kanssa kriisinpoikasenkin synnyttänyttä keskustelua monisuhteisuudesta käytyäni viestinvaihtoa yhden naisen kanssa. Hetken järkytyksen jälkeen saatoin kysyä, kuten José tässä, että mitä tapahtui, tapahtuiko mitään, onko tässä jotain vai onko tässä mitään enää. Mut kun asiat selvitettiin, niin kaikki oli hyvin.
Svartsot on myös hyvin edustettuna listallani eli neljäntenätoista jo toinen bändin veisu eli "Drømte Mig En Drøm", joka on vanha tanskalainen kansanlaulu tai sen versiointi, perustuen pohjoismaiden vanhimpaan tunnettuun sekulaariin lauluun noin 1300-luvulta. Biisiä on versioitu lukemattomia kertoja ja siinä kertoja näkee unta rikkauksista, joita viikingit kaukomailta hakivat.
Sijalla 15 pääsevät sitten Suomen omat folk-metal-hirmut eli Moonsorrow ääneen. "Kylän päässä" on uhkaavankuuloista ja jyrän lailla etenevää synkkää jynkytystä, jossa on kuitenkin myös hauskoja elementtejä kuten munniharppu. Murisevia vokaaleja, joissa kerrotaan vanhaa tarinaa ja päälle soitellaan melodisia kosketinmattoja, toimii!
Lisää Ailia ja Sointi Jazz Orchestraa kuullaan seuraavaksi kappaleessa "Kanssasi matkaa jaan". Miksihän tätä kutsuisi, hempeilyjazziksi?
Josén poppoo jatkaa rauhallisesti svengaavalla "Tajunnanvirtaa"-laululla.
Aina välillä harhailen musapoluilla jonnekin kauemmas, kuten Etelä-Amerikkaan tai Karibialle. Guadeloupe on saariryhmä, joka kuuluu yhä Ranskalle, vaikka itsenäisyystaisteluiltakaan ei ole vältytty. Karibian eri musiikkityylejä yhdistellen bändi alkoi tehdä musaa, jota alettiin lopulta kutsua omaksi zouk-musiikkityylikseen, jonka pioneeri oli Kassav´ jonka biisi "Rétè" tuli jossain vastaan ja varsinkin live-veto sai hymyn huulille ja ruumiin hytkymään. Biisi on käsittääkseni rakkauslaulu tai ainakaan kovin paljon vikaan ei mene, jos noin väitän :D
Äärilaidasta toiseen eli seuraavaksi Mustan Kuun Lapset ja vanhan Suruntuoja-lätyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi uudelleenjulkaisu, jolta "Toisten laskettua seppeleet" soi ilmeisen kiitettävästi. Hidasta, synkkää jynkytystä ja vähän nopeampaa murinalaululla marinoitua ja kitaramelodioilla koristeltua dödö-metallia.
Lisää dödöä kainaloon tarjoilee TOP20:n täydentävä Death, jolta "Crystal Mountain" tarttui metelisoittolistalle ja näköjään sitäkin tuli kiitettävästi kuunneltua. Biisi etenee varsin rytmikkäissä tunnelmissa heti alusta alkaen ja pohtii kristillisen kirkon valheiden vuorta ja sen pahuutta.
En jaksa käydä koko (TOP101-)listaa läpi, mutta todettakoon, että niukasti TOP20:n ulkopuolelle lirvahtaa viimeinen Josén listalle päässyt biisi "Mies, nainen & rakkaus", jonka svingi ja svengi etenee vastustamattomasti. Perään tulee se Ailin ja Sointi Jazz Orchestran "Keväthuuto", josta jo aiemmin mainitsinkin (ehkä vuoden päräyttävin laulusuoritus!) sekä Anthraxin klassikko "Indians", jota piti kuunnella muiden Anthrax-veisujen kanssa valmistautuessani lokakuiseen Anhtraxin keikkamatkaan, joka sitten peruuntui logististen ongelmien vuoksi. Kaikenlaista muutakin hyvää musaa on tullut kuunneltua, mut en jaksa kirjoittaa nyt enempää.
Kuunnelkaa musaa, antakaa sen rytmien ja sävelten, melodioiden ja lyriikoiden, laulun ja soitinten äänimaailmojen koskettaa ja säväyttää, sytyttää. Musiikki on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti