Kohtaamisia

Erakkokin kohtaa ihmisiä, kun ottaa itseään niskasta ja lähtee ihmisten ilmoille. Kesä tuntuu aktivoineen tätäkin koneen ääressä istuvaa perhekeskeistä hemmoa, jonka elämänpiiri liikkuu yleensä työpaikan ja kodin välillä. Ex temporena lähdin tänä vuonna jopa festareille! Onhan minua kutsuttu mukaan milloin minnekin, muun muassa rakas ystäväni Kimmo kutsui vaihtoehtoisesti Pori Jazziin tai Latviaan, jossa nyt sitten tällä hetkellä on toisen böhémin kanssa festaroimassa Nick Caven perässä ja vähän muutenkin. Itse sen sijaan lähdin kesä-heinäkuun vaihteessa Puolangalle, jossa järjestettiin Lankafest jo yhdeksännen kerran ja edelleen rock/heavy-henkisenä tapahtumana. Pakkasin mukaan teltan ja lähdin avoimin mielin matkaan. Camping-alueella vaikutti olevan oma rento ilmapiirinsä, mutta vähän huonoillakin ohjeilla sain tungettua auton ja teltan pellon reunaan. Naapureita morjestettiin, mutta pysyttelin pääasiassa omissa oloissani, koska no, mitenkäs erakko nyt yhtäkkiä karvoistaan eroon pääsisi. Ehkä leikkaamalla, mutta maybe you know what I mean :D

Festareille lampsittuani totesin, että täällähän on varsin mukavanoloinen ilmapiiri. Festari järjestettiin keskellä Puolankaa, ilmeisesti torilla tai vastaavalla, ja porukassa oli varsin paljon iäkkäämpää väkeä – ehkä nuoriso olikin ennemmin samaan aikaan järjestetyssä Provinssissa tai Tuskassa. Ekana soitti Pelle Miljoona United, joka oli tietysti wanhalle fanille kova. Keikan aikana erakko sai seuraa, kun Gentlemens Club -kamu Manne alkoi koputella olkapäätä. Hänen ja vaimonsa Marin kanssa sitten oltiinkin illan mittaan paljon yhdessä, mikä oli tosi mukavaa. Eihän me mitään sydänystäviä Mannen kanssa olla ja kaveruuskin on clubitapaamisten myötä tullutta yhteistoimintaa, mutta oli ilo huomata, että kelpaan yhä seuramieheksi :D Jotenkin tuntui hirveän hellyttävältä, että kun olen lempinimeltäni Jarkko Senior (toinen clubin Jarkko sitten tietysti Junior), niin kun Manne lähti käymään välillä jossain, niin Mari jäi hengailemaan seuraani väkijoukossa ja tuntui, että olin vähän niinkuin tukena ja turvana, niinku joku isoveli. Mukavata.

Huvittavinta festaroinnissa oli ehkä miesten ”pissatornit”, joissa siis jokaisella oli semmoisen tornin ympärillä oma kusilaari, mutta tyypit näkivät toisensa lähietäisyydeltä ja jutteluksihan se aina meni. Joku tokaisi yhdessä välissä, että ”saa puhua, vasta kun alkaa pissa tulla”, muuten ei kuulemma tule :D Mukavia hemmoja.

Vanhaan heilaankin sitten törmäsin ja juttelu jatkui siitä, mihin oli jäänyt vuosia sitten. Niin se vaan ihmiset ja yhteydet jäävät taakse, kun suhde loppuu, mutta kiva oli kerrata tapahtumia ja hengata hänenkin kanssaan. Festari-illan päätteeksi näin häntä uudestaan, kun etsittiin baaria, joka olisi vielä auki, mutta kun ensimmäinen meni kiinni nenän edestä, niin porukat hälveni paikalta luovuttaen siltä illalta/yöltä. Alkoipa siinä sitten ihan kunnon nujakkakin vieressä ja ex-heilan sisko ryntäsi välienselvittelijäksi, jonka jälkeen tämän veljen ja sukulaispoikien piti käydä häntä repimässä pois tilanteesta, ettei saa itsekin osumaa. Melekosta rytinää. Taskulämmintä kaljaa löytyi sen jälkeen vielä yhden kaupan perältä ja sainpa kyydin leirintäalueellekin ensin palelemaan, sitten hikoilemaan. Leirintäalue raikasi, mutta erakko ei enää jaksanut lähteä uusia tuttavuuksia tekemään.

Festariannista on pakko mainita vielä Stam1na, joka olikin Pellen lisäksi ainoa bändi, jonka edes tunnistin illan annista. Loistava, räyhäkäs veto, jossa oli roppakaupalla tilannehuumoriakin mukana, mm. kaljatelttalaiset sai paljon hauskoja kommentteja ja juoksipa Hyrde ja Kaikka keikan loppupuolella lavalta itsekin kaljateltalle käväsemään kesken soiton. On ne velikultia. Olin lähes eturivissä (mosh pit riehui vähän taaempana) ja oli hauskaa seurata lavan edustan kolmea nuorta tyttöä, joilla jokaisella oli erivärinen pitkä tukka, joka heilui biisien tahdissa koko keikan ajan. Vieressäni seisoneet nuoret naiset lauloivat koko keikan mukana ja sekin tarttui, joten yritin tapailla sanoja, mitä nyt muistin. Uusi biisi ”Elämänlanka” oli tietysti parhaiten muistissa ja huusin mukana. Olipa nastaa. Wanhus ei kuitenkaan jaksanut enää toista päivää ja päätin lähteä kotiin huonosti nukutun yön jälkeen. Manne lähetteli vielä viestiä päivällä ja kutsui uudestaan hengailuseuraksi, mutta ehkä sitten ensi vuonna uudestaan :)

Onpahan tuota toki muitakin kohtaamisia ollut ja missäpä muualla kuin baareissa. Kotona juopottelu ei ole kesän juttu - eikä kyllä minkään muunkaan vuodenajan – joten sosiaalisuuden nimissä olen käynyt sitten kaupungilla. Vaimon kanssa on sovittu parisuhteen aakkoset siten, että kumpikin menee, missä lystää, mutta perhe-elämä tietysti pysyy kotona tutuissa ja turvallisissa kuvioissa lastenkin vuoksi. Perinteistä avioliittoelämää meillä ei kuitenkaan ole, mutta eipä siinä mitään uutta ole, vaikka kaikkea ei ole maailmalle aiempina vuosina huudettukaan. Erojen ja sopujen ja uudelleen naimisiin menemisten taustalla on elämänkumppanuus, jonka myötä olemme toisiamme tukeneet ja lapsiamme koittaneet parhaamme mukaan kaitsea omien rajoitteidemme sallimissa puitteissa. Se siitä, ja sitten muihin kevään/kesän kohtaamisiin.

Baariheiloja on aina joskus ollut, mutta ne yleensä häviävät samaa matkaa humalan kanssa. Tuossa keväällä tuli jonkun pörröpään kanssa tanssittua vähän dirty dancingia tanssilattialla, mutta taisi tulla vähän paha olo (molemmilla) ja poistuttiin molemmat omiin suuntiimme, eikä kyseisen naishenkilön puheesta kyllä muutenkaan saanut mitään selvää :D

Vähän aikaa sitten kohtasin töistä tutun, mutta onneksi ei liian tutun (ts. ettei tartte kohdata liian usein) naisen, joka on minua reilusti vanhempi (ei sillä, että olisin ikärasisti) ja hieman myös asenteiltaan huonosti minulle soveltuva immeinen edes baariheilaksi :D Sain siinä läheisessä juttutuokiossamme mm. tutustua hänen armeijaa käyvään poikaansa ja kuulla kuinka tämän isä oli idioottisivari (en sit tiiä, miten se sivarius liittyi siihen, että oli kuulemma ollut hakkaava idiootti) ja sotaveteraaneistakin vuodatettiin kyllästymiseen asti. Kuulemma elämäni on perseestä ja hän voi ottaa minut hoiviinsa ja pitää hyvänä, mutta homokorvikset pitää ainakin ottaa pois! Kivaa oli tietty saada huomiota, mutta päätin jättää tämän jutun suosiolla tähän iltaan.

Joku nuorempikin flikka näytti vähän yhdellä terassilla istuessamme minusta ensin kiinnostuvan, mutta kun en tuntenut hänen suosikkibändiään (itse asiassa se oli kuitenkin jo melkein 20 vuotta vanha bändi, mutta vitustako sitä kaikkia tietää :D) tai osannut alkaa namedroppailemaan suosikkibändejäni, koska niitä on miljoona – minähän elän niin vahvasti Spotify-aikaa ja olen muutenkin tämmönen ”hiteille” perso hemmo, joka tekee kokoelmaa toisen perään, niin vastaukseksi ei kelvannut, että kuuntelen todella paljon erilaista musiikkia ja suosikkeja on vaikka kuinka paljon. Taisin myös todeta tyttöparan herättelemiseksi, että ”olen niin vanha, että ei näitä kaikkia nykymusiikin nimiä ehdi seuraamaan, kun vanhoissakin bändeissä on niin paljon seurattavaa”. Eipä näkynyt tyttöä sen jälkeen enää kovin pitkään, huomasi varmaan, että tuo on joku faijan ikänen patu.

Tapasinpa sitten ikäisenikin naisen tässä ja jutustelimme ja mietimme hänen miespuolisen ystävänsä kanssa ihmissuhteiden vaikeutta, rakkauden iloa ja tuskaa, rakkauden rajoja tai rajattomuutta ja kaikenlaista muuta sössönsössöä. Koska sitähän se monesti on, kun baarissa tapaa jonkun ja alkaa olla jo ilta pitkällä, että tiedostaako sitä monikaan enää siinä vaiheessa, mitä tapahtuu, kenen kanssa ja onko huominenkin olemassa. Ranskan futisvoiton kunniaksi baariloin epätavallisesti sunnuntai-iltana ja onnistuin houkuttelemaan Gents-Vellunkin useammalle kaljalle (ehkä liian usealle, hänellä kun oli tulossa vaimon perhe seuraavana päivänä vierailulle Iranista asti), mutta hauskaa oli mm. Vellun poliittisia analyysejä kuunnellessa. Sitten illan jo kääntyessä maanantain puolelle (pikkupojat oli mummolassa, en minä muuten ois mihinkään lähtenyt...) huomasin hauskannäköisen tai sanotaan värikkään naisihmisen liikkuvan terasseilta toiselle ja menin sitten hänen perässään myös Gröniin. Siellä silmäpelin jälkeen teimme lähempää tuttavuutta, jonka jälkeen olimmekin rantapuistossa juttelemassa kolmestaan (sen miespuolisen ystävän kanssa) ja aamuun astihan siinä meni. Poikkeuksellista tässä oli vain se, että vaihdoimme puhelinnumeroita, koska no, voisihan sitä tehdä tuttavuutta ehkä toistekin? No, en minä siitä miehestä ollut kiinnostunut, mutta naisesta. Mukava kohtaaminen. Mielenkiintoinen, monisyinen, kovia kokenut ihminen, jonka kanssa on juttua jo jatkettukin.

Erakon viikonloppu taas käsillä. Lapset lähtivät viettämään tukiperheviikonloppua. Esikoinen tosin paukki äsken sisään kaveriensa kanssa. ”Haittaako iskä, kun tulimme häiritsemään sun rauhaa?” No, ei haittaa. Ja ehkä se erakkouskin on suhteellista; Kaikkihan me tarvitsemme toisia ihmisiä – ja elämää rikastuttavia kohtaamisia.