WC, sota ja rauha

Minusta on kiva lukea kotimme yläkerran vessassa, omassa rauhassa, eristyksissä muusta elämästä, syventyen johonkin hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Aiemmin luin mielenkiinnolla Märta Tikkasen vaikuttavaa ”Vuosisadan rakkaustarina” runokirjaa. Vessassa piti pysähtyä ja syventyä juuri niihin muutamiin riveihin ja korkeintaan pariin sivuun. Sittemmin luin vähemmän syvällistä matskua eli vanhoja Pelit-lehtiä, lähinnä niiden kolumneja. Peleistä voi kirjoittaa fiksusti ja lehdessä on hyviä kolumnisteja. Viime ajat olen lukenut Yamamoto Tsunetomon legendaarista samurai-opasta ”Hagakure – Samurain tie”. Pätkät ovat just hyviä hetkellisiin vessasessioihin (en istu pöntöllä puolta tuntia). Välillä kaiken ”kunnia, häpeä, miekka, tie, kuolema” –jorinan keskellä sit lukee jotain täysin repeilyttävää ja nauru raikuu yläkerran vessassa.

Matsudaira Izu no kami sanoi ylimys Mizuno Kenmotsulle:

-          Sinusta on paljon hyötyä, sääli vain, että olet niin lyhyt.

-          Totta, vastasi Kenmotsu. – Joskus asiat eivät tässä maailmassa mene niin kuin tahtoisimme. Jos minä nyt löisin sinulta pään poikki ja kiinnittäisin sen jalkapohjiini, olisin pitempi. Mutta eihän sellaista voi tehdä.

Hagakuren innoittamana muistin, että minulla on Clint Eastwoodin ohjaama sotaeepos ”Letters From Iwo Jima” katsomatta. Se kertoo yhdestä kuuluisimmista taisteluista Yhdysvaltain ja Japanin välillä toisen maailmansodan päätösvaiheissa. Leffa on tehty länsimaisella rahalla ja tekijäporukalla, mutta käytännössä elokuva kuvataan täysin japanilaisten näkökulmasta. Toki samuraitematiikkaakin käsiteltiin eli aika lailla tuolla samalla ”kunnia, häpeä, miekka, tie, kuolema” –mentaliteetilla sotivat myös myöhempien aikojen samurait. Taistelussa sotilaat kohtasivat sotilaita ja inhimillisyyttä koeteltiin, kun vihollinen piti tappaa, mutta itsekin piti kuolla kunniakkaasti. Inhimillisyyden rappiota kuvattiin mm. sillä, että hevosen ja koiran kuolemat olivat tragedioita, ei niinkään sotilaiden, jotka kuolivat, koska, no, ovat sotilaita. Se, mitä valtiot sodissa tavoittelevat, ei liity sotilaiden kärsimyksiin. Valtapeliä ja nationalistista uhoa ja vihollisen demonisointia.

Kävin vähän aikaa sitten elokuvateatterissakin katsomassa sota-elokuvaa, kun ei parempaakaan ohjelmistosta löytynyt, kun yksin kaupungille lipesin. Fury ei perustunut tositapahtumiin, mutta kyllä sekin jotain sodan järjettömyydestä onnistui kertomaan. Sankarit olivat myös anti-sankareita ja sota välillä yhtä äksöniä, mutta pienissä pysähtyneissä hetkissä tämäkin onnistui vaikuttamaan.

Sotaa käydään toki oikeastikin, joten sotaviihde on aina vähän kyseenalaista. Onko hauskaa sotia? Sitä tulee aina välillä mietittyä pelatessani Traviania, vaikka sen sotiminen tietysti ei ketään oikeasti satutakaan. Hauskaa ei sen sijaan ole vaikkapa Syyriassa, Palestiinassa, Irakissa tai Ukrainassa. Sotatehtailijat ja aseita ja asetarvikkeita myyvät sotaa käymättömät valtiot, kuten Suomi, hierovat käsiään, kun aseita saa myytyä kriisialueille. Ainakin joku teollisuuden ala kukoistaa, perkele.

Uusi kylmä sotakin on sitten tiedotusvälineiden mukaan alkanut. Putin ja Venäjän valtaapitävät ovat rakentamassa uutta Neuvostoliittoa tai sitten tämäkin on vain asetehtailijoiden juoni. Kunhan nyt pitäisivät ne ydinaseet piilossa, toivoo pieni ihminen Kainuussa, vain 150 km päässä Venäjältä. Nyt on pelottelijoiden markkinat vauhdissa taas ja Natsi-, eikun siis Nato-korttia vedellään esiin harva se päivä. En jaksa uskoa, että Natoa kiinnostaisi pätkän vertaa alkaa puolustamaan Suomea, vaikka Natossa oltaisiinkin. Eiköhän sieltä kuitenkin samat asekauppiaat paikalle saavu, jos Venäjä joku päivä vyöryy rajan yli.

Propagandakoneisto suoltaa Venäjällä tuubaa ikävistä länsimaista, vaikka Putin itse kahmii historian suurmiehen viittaa tavoitellessaan nyt ensteks ainakin Ukrainaa itselleen. Krimin valloitus oli Putinisteille tärkeä strateginen ja nationalistinen voitto ja länsimaat hännysteli sen täysin Venäjän pussiin. ”Ei se haittaa, sehän on joskus ollutkin teillä. Niin ja onhan teillä siellä se tärkeä laivastotukikohta.” EU ja jenkit tarjosi lopulta talouspakotteita ja kärsijöitä ovat lähinnä Venäjän kansalaiset, kun ruplan kurssi syöksyy. Tulee vaan mieleen eräskin nationalistinen nousu, kun Saksaa ja sen kansalaisia kyykytettiin jätti-inflaation ja massatyöttömyyden sekä äärimmäisen köyhyyden parissa vajaa sata vuotta sitten. Nyt se Natsikortti esiin! En minä ennää tiiä, mitä tästä kaikesta ajatella, mutta ne ydinaseet…

Iltaisin olen lukenut pojille tähtitieteellistä populaarimatskua. Vetää välillä pienen ihmisen hiljaiseksi, kun miettii kaikkia etäisyyksiä ja avaruuden ihmeitä ja aikaa ja elämää ja kuolemaa. Sitten kuitenkin toteaa, että en minä, tai kukaan ihminen, saati muukaan orgaaninen elävä olento, voi perustaa elämäänsä muulle kuin elämiselle. Ja se on yksinkertaista. Tähtitieteen avulla emme valitettavasti omaa elämäämme ja sen ongelmia voi ratkaista. Ehkä ihmiskunta joskus löytää jotain vastauksia tuolta muualta, mutta tämä on meidän maailmamme. Siksi on tärkeätä, että taistelemme joka päivä paremman maailman puolesta, pieni taistelu kerrallaan. Vapaus, veljeys, tasa-arvo!

Ihmisten välinen tasa-arvoisuus on puhuttanut Suomessa viime päivät ja viimein eilen kansanedustuslaitoksemme ja lainsäätäjämme Eduskunta äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kuuntelin ystäväni ihmettelyä siitä, miten ihmisille voi olla niin vaikeata hyväksyä luonnollisia asioita, kuten homoutta tai hyväksyä heille oikeuksia, joita heteroilla on. Konservatismi ja uskonnollinen fundamentalismi ovat valitettavasti yhtä läheisiä ihmiskunnalle kuin nationalismi ja sotahulluus. Mietin siinä ystävääni myötäillessä, että montakohan sukupolvea vielä menee siihen, että tämäkin nyt minun kasvissyöntiäni lähes päivittäin ääneen ihmettelevä ystäväni olisi valtaväestön mielestä konservatiivinen raakalainen ihannoidessaan lihansyöntiä ja pitäessään minua outolintuna. No, eläinten oikeudet eivät taida kuulua ihmiskunnan prioriteetissa korkealle, jos ei luonnonsuojelukaan. Tärkeämpää on, että pysytään mukana yhteiskunnan kärrynpyörässä, valmistetaan rojua ja tehdään töitä vaikka se saastuttaisi planeettamme. Niin ja tapetaan eläimet, jotta ois kupu ravittu.

Rauhaa ihmisille, eläimille ja luonnolle! Mutta ilman sähköä, lämmitystä, lähikauppoja ja rahaa tilillä en pärjää. Nyt lähden istumaan pöntöllä ja vetämään puhdasta vettä virtsani mukana alas viemäriin. Ehkä samalla luen pari valittua Hagakuren koottua ”viisautta” ja jatkan elämääni. Koska mitä muutakaan minä voin tehdä? Yritän tietysti parhaani mukaan välttää aiheuttamasta kenellekään tai millekään kärsimystä, mutta toisaalta elämä itsessään on monille pelkkää kärsimystä, joten koska se ei sitä itselleni ole, lienee syytä olla tyytyväinen niistä tekijöistä, jotka edesauttavat minun ja läheisteni hyvää elämää. Paremman tulevaisuuden puolesta, rakastaen elämää.