Mitä v****a mä olin kirjoittamassa?

En ole Tielläni matkustajana,
matkustamassa.
Tie on kotini.
Valehtelisin, jos väittäisin
(on myös hieno biisi)
etten välillä haluaisi
myös matkustaa.
Olla vaan, nauttia.
Ja enkö muka nauti?

No, voe tokkiisa.
Musiikista, läheisyydestä,
syömisestä, juomisesta
(viimeisestä välillä vähän liikaakin...)
Tiellä ne hetket ovat
se suola,
jolla saa paskan maistumaan paremmalta.

---

Eikä voi sanoa,
että kaikki musiikki
voitelisi mun sielua
ja hellisi.
Tai että aina olis
ihanaa olla lasteni kanssa
tai että ruoastakaan tulis hyvä olo
- juomisesta puhumattakaan.
Seksi on ollut yleensä aina ihanaa,
mutta siihenkin liittyy monesti muuta,
tunteita, ihmissuhteita, nautinnon varjopuoliakin.
Kyllä sitä silti aina kaipaa,
kun se jää vähäksikin aikaa pois elämästä...

---

Kohtasin siis jumalattaren
ja tunne oli huikea:
Aloitan Uuden Elämän!
Julistin huikeutta maailmalle,
pistin parastani, hehkutin.
Elämäntaparemonttikin alkoi.
Tupakanpolton lopetin - s'oli mulle helppoa.
Jumalatar ei kuitenkaan rakastunut,
enkä minäkään - it takes two to tango.
Jumalatar antoi minulle kuitenkin valon.
Se ei ollut uskonnollista,
vaan voimauttavaa.
Hirmu hyvä fiilis
ja muistot
tuosta hetken huumasta jäivät :)
 

---

Paluu arkeen.
Hymy ex-heilan kanssa.
Nauru ystävän kanssa.
Yhteisymmärrys poikain äidin kanssa.
Elämän hyvät hetket.




 
***

Luin nettiuutista, jonka mukaan vain seksi ja alkoholi antavat suurta tyydytystä ihmisille (tai jotain siihen suuntaan). Ymmärrän sen hyvin, aivosähköä! Ymmärrän sen siksikin, että rakastan seksiä ja alkoholia. Harmi, ettei niitä molempia voi nauttia ylettömiin. Ja seksiä muutenkin saa ihan liian vähän, liian vaikeasti. Mieluumminhan sitä harrastaisi illan hämyssä seksiä kuin dokaisi, mutta kun aina ei elämässä onnista, niin sit ei. Ja onhan elämässä paljon muutakin. Olen kuitenkin huomannut, että ainakin minulla, ehkä muillakin, elämä näyttäytyy ihan erilaisena sekstaillessa ja alkoholin vaikutuksen alaisena. Ihmisethän tuppaavat olemaan heikkoina aivosähkön (jota nyt käytän tässä verrokkisanana käsittelemään tätä tunnetilaa/ilmiötä/olotilaa/mitävittualie) vaihteluille ja jos huippuhetket koetaan sekstatessa ja dokatessa, niin sitten vaan on niin. Toki molemmissa koetaan myös pahimmat aallonhuiput. Seksi sinänsä ei anna muuta kuin sen nautinnon, euforian. Saman antaa nousuhumala. Mutta kun seksin purkautuminen on (miehillä - naiset ovat kokonaan oma lajinsa tässäkin touhussa) tapahtunut, seuraa anti-kliimaksi. Tällöin on oltava oikeasti rakkautta, jotta voi nauttia sen jälkeisistä, näin olen kokenut. Jos on pelkkää seksiä, mutta ei rakkautta, on seksin suurin huuma siinä, kun tavoitellaan sitä kliimaksia, mutta sen jälkeen ei ole enää suurta halua olla lähellä toista, paitsi tietysti jos toinen houkuttelee esimerkiksi uuteen kiimaan. Sama on alkoholin kanssa. Alkuhuuma ja kliimaksi on euforista, nousuhumalassa on maailman huipulla, mutta kun se menee ohi, seuraa vaihe, jossa riippuu niin monesta asiasta, onko edes oikeasti enää hyvä olla. Humala voi olla ihan vitun perseestä. Se voi olla ahdistava pöhnä tai öklöttävä kaatokänni.

Olen huomannut - ja tämä on oikeasti jännä juttu - että humalassa maailma muuttuu, maailmankuva muuttuu, tunnemaailma muuttuu ja pian huomaat ajattelevasi tietyistä ihmisistä eri tavalla kuin ajattelisit heistä humalassa. Tämä ei ole vitsi - humala todella muuttaa ajattelua, aivosähköä ja koko elämän. Ei ole turhaa puhetta se, että humalassa tulee "tehtyä tyhmyyksiä", haviteltua naisia, joita ei havittelisi selvin päin syystä tai toisesta, tai ajateltua ylipäätään samalla tavalla. Ei, koska humalassa on eri maailmassa, eri todellisuudessa. Yritän nyt kuvata tunnetta sellaisille, jotka eivät koe humalaa (tai koe sitä samalla tavalla kuin minä...ja ehkä monet muut alkoholiin "taipuvaiset" yksilöt...) , eivät ole humalassa koskaan tai eivät ymmärrä, mistä puhun. Toki käytän omaa esimerkkiäni, joka ei taas kaikille anna mitään. Minulle musiikki antaa humalan selvin päin, tunteita ja ajatuksia laidasta laitaan, vaikka en ajattelisi tai tuntisi mitään erityistä, ennenkuin musiikin soimaan panin. Siispä musiikin kuuntelu keskittyneesti ja juurikin kuulokkeista, käy parhaiten esimerkistä kuvaamaan selvän ja humalan maailman eroa. Kävelet kadulla, maailma tulee päällesi sellaisena kuin se on. Mutta kun panet kuulokkeet korvillesi ja musiikin soimaan, menet sen avulla eri maailmaan, eri tunnelmiin, vaikka näkisit saman - mutta kokien kaiken eri tavalla. Saat musiikista voimaa tai tunnet itsesi iloiseksi, tai surulliseksi, vaikka vain kävelisit tiellä, etkä ajattelisi mitään erityistä. Musiikilla on se voima. Samalla tavalla alkoholia nautittuasi (jos aivosi ovat sille vastaanottavaisia) koet saavasi voimaa tai tunteesi heittelevät iloisesta surulliseen ilman estoja, koska ne hämärtyvät, aivosähkö pätkii. Siksi elämä on erilaista humalassa ja jos tarpeeksi monesti olet humalassa, koet eläväsi kaksoiselämää. [RIP Saarikoski ja Bukowski ja muut humalaisessa maailmassaan luoneet - uskon teidän tehneen elämäntyönne humalaisessa maailmassanne ja ymmärrän teitä.] Kun olen selvin päin, pidän yhteyttä tiettyihin ihmisiin. Kun olen humalassa, pidän yhteyttä tiettyihin. Maailmat eivät kohtaa, koska ne ovat eri maailmoita. Tai ehkä ne joskus kohtaavatkin. En ole ensirakkauttani ja yhtä viime vuosien heilaa lukuunottamatta kohdannut yhtään tyttöystävääni selvin päin. En varmaan olisi ollut samassa paikassa samaan aikaan ilman alkoholia, ehkä eivät hekään. Tämä ei ole mikään alkoholin ylistys, tämä on oma tutkielmani tänä iltana, tänä perjantaina, humalassa yksin kotona kuunnellen ihanaa ranskalaista naislaulua by lovely Zaz

Ja jos minä tällaisessa olotilassa saisin valita, missä seurassa olisin ja mitä tekisin, niin voin sanoa, että tiettyjen naisten kanssa nauttisimme jumalaisen musiikin soidessa lihallisista iloista :D

"Oikeasti" tietysti elän elämääni lähes aina selvin päin, mutta mitä sekin on, aivosähkön kanssa temppuilua niin ruoalla, juomalla, kuntoilemalla, sekstailemalla kuin vaikkapa lukemalla, kattomalla leffoja ynnä muuta. Ja oishan se kiva voida nauttia elämästä täysillä - selvästä elämästä, eikä kadota välillä siihen toiseen maailmaan, jossa humalan myötä kirjoittelee vaikkapa tämänkaltaisia juttuja ;)

PS. Kohtuus kaikessa, paitsi musiikin kuuntelussa :)