Bruno!

Travian addiktoi. Se naksuttelu. Se vahtaaminen. Se raksailu. Se hyökkäily. Se puolustusten järkkääminen. Se liittoumatoiminta. Se liittoumatoiminta - sepä se, kun piti se perustaa. Ja irc liittyy mulla vain siihen. Nyt kun vielä on kännykässäkin netti, niin hitto - mä olen aina Travianissa. Mutta oikeasti sen vetovoima on niissä ihmisissä, koska ihmiset sitä pelaa. Ne ihmiset, ystävät, tuttavat, kaverit, vihut. Se on oma maailmansa, joka on lähellä, vaikkakin anonyymi.

Vanha heila, tyttäreni äiti. Nyt taas vuosien tauon jälkeen Facebook-kaverini. Se tuntuu suurelta askeleelta, outoa kyllä. Me olemme taas väleissä, joissa ei tarvitse puhua menneistä. Me olemme kavereita. Ja meillä on yhteinen tytär, joka meitä sitoo ikuisesti, koko elämän ajan. On hienoa, että olemme ylittäneet molemmat omat katkeruutemme. Minulla on hyvä fiilis hänestä ja uskon, että hänellä myös minusta.

Vanhat ystävät. Ja "ystävät". Kun kohtaa ystävän, on helppo olla. Kun kohtaa "ystävän", tuntuu, että on kohdannut jonkun tutun, mutta ei tunne mitään. Ystävyys on harvinaista ja arvokasta - vaalikaa sitä, jos sen kohtaatte! Good ol' friend kävi kylässä ja se tuntui hyvältä. On aina mukavaa vastaanottaa tyyppi, joka on ystävä, jonka kanssa ei tarvitse esittää mitään, koska se tietää, kuka sä olet.

Wat wat in da butt. Bruno oli voimakas, etten sanoisi jopa jäykkä, kokemus :)

Sacha Baron Cohenin leffat ne jaksaa mua riemastuttaa. Ja samalla masentaa, koska ne näyttävät, millaisia ihmiset suurimmaksi osaksi ovat. Emme suvaitse erilaisuutta; pelkäämme sitä. Homoseksuaalisuus on suuri peikko, jota on Suomenkin presidentinvaaleissa käsitelty, mutta aina se tulee esiin, kun joku uskaltaa sanoa ääneen, miltä tuntuu katsoa homostelua. Minua se ei haittaa. Miksi haittaisi. En ymmärrä, miten ihmisen seksuaalisuus liittyy mihinkään, mitä hän edustaa. En ymmärrä, miksi ihmiset kokevat homoseksuaalisuuden uhkaksi itselleen tai miksi he kokevat sen ällöttävänä. That's not my cup of tea, but if I'm not drinking it, so - So what!

Bruno-leffan hauskin pätkä oli, kun tyyppi meni metsästäjien messiin ja sai niiden "luottamuksen" puhumalla siitä, kuinka mahtava on naisen "vagina". Nuotiolla metsästyksen jälkeen Bruno sitten "vitsaili", kuinka hän ei halua, että hänen "arschenholen" olisi aamulla revenneenä, kun on näin paljon miehiä paikalla.

Sen jälkeen Bruno kävi yöllä yhden metsästäjäporukan jäsenen luona juttelemassa, kuinka hänen telttakaverinsa on varmaan homo. Ja kun ei päässyt, niin toisella kertaa härskimmin: "Karhu söi vaatteeni ja mulla on vaan kondomit, saanko tulla." No, homma tietty repesi käsistä. Kuten koko elokuvan ajan. Ihmiset vaan ovat homofobisia, valitettavasti.

Loppuun vielä olutarvostelu, tavallaan:

Lammin sahti Juhlaolut

No head, fruity. Weird. Not bad.

** Drinkable


PS. Lisäyksenä homokeskusteluun: Pietari ei varmasti ole yhtään sen homokammoisempi kaupunki kuin vaikka tämä oma syrjäkylänikään, mutta onpahan tuossa linkin jutussa yksi lisäsyy olla käymättä tuollakaan koskaan...