3.11.24

Kun on vaikeata sanoa ei

En haluaisi sanoa rumasti heistä, jotka puhelinmyyntityötään tekevät, mutta vittu kun vituttaa tuputtaminen, vaikka oma syyhän se on, kun en osaa sanoa ei ja katkaista puhelua. Ongelma on sinänsä itselleni uusi ja vieras, että enhän minä oikeastaan koskaan vastaa puhelimeeni, jos en tiedä kuka soittaa. Nyttemmin on kuitenkin tullut asioita, jotka ovat aiheuttaneet sen, että olenkin vastannut. "Onkohan tämä joku asiakas?" (koska panin siviilinumeroni etätyön koodinumeroksi, eikä sitä saa pois sähköpostin lisätietojen alta...) tai "soittaakohan se halkojen myyjä, että on nyt tuomassa kuormaa?" 


No, sitten minä vastaan. Okei, välillä onnistun. "Olen juuri palaverissa, voitko soittaa myöhemmin? Vaikka iltapäivällä." Ja sitten en vastaa. Välillä epäonnistun. Sähkönmyynti on nyt taas alkanut urakalla, koska määräaikainen sopimus loppuu helmikuussa 2025. Ensin taisi tulla etanapostia, sähköpostia ja sitten alkoi tekstiviestipommitus. Tarjouksessa, joka tuli siis nykyiseltä sähkönmyyjältäni, yritettiin myydä tosi hyvää ja halpaa määräaikaista, jossa oli kuitenkin juju: Siinä on perushinnan ja kk-hinnan lisäksi liikkuva osa, riippuen kulutuksesta. Ikävä kyllä kun tiedän, mitä tämä vanha rintamamiestalo sähkölämmitteisenä kuluttaa, niin en tarttunut tuohon.


Tänään soittivat. Olen odottanut sitä halkomyyjän soittoa ja vastasin. Puhelun aikana yritin pari kertaa todeta, että on kai tässä vielä aikaa, että enkö saisi miettiä vielä ja palaatte asiaan sitten lähempänä vuodenvaihdetta? Jotenkin se myyjä sai aina jatkettua sitä jorinaansa ja myi sitten minulle kahden vuoden määräaikaisen. Nykyisin on kuitenkin tuo myyntihomma muuttunut niin, että tarjous tulee vissiin toimittaa vielä hyväksyttäväksi. Eli minulle tuli tekstiviesti, johon minun pitäisi sen mukaan 3 vrk kuluessa vastata "OK". Työkaverille totesin tuosta tuputuksesta, niin haki netistä useamman eri firman tarjouksia samoilla spekseillä, mutta vähän yli sentin halvemmalla kilowattituntihinnalla. Meidän talon kulutuksella se on noin 280 euroa vuodessa. Mielestäni tuo on jo aika selkeä hintaero. En vastannut tekstiviestiin. Iltapäivällä sama häiskä soitti ja kiitti vielä sopimuksesta ja kyseli, että olenko unohtanut vastata tekstiviestiin. Totesin, että eikö minulla olekaan harkinta-aikaa? No, onhan minulla. Ja toki tämä voi vielä kolista omaan nilkkaan, jos maailmantilanne ja sähkön hinta nousevatkin ennen kuin teen päätöksen, keneltä ostan ja millaista energiaa.


Sitten vielä valokuituhässäkkä. Neljännellä myyntiyrityksellä hemaiseva pörröpää myi minulle ovelta valokuidun. Siitä on nyt ehkä 14 kk aikaa. Eipä ole näkynyt. Jotain ne tuossa tiellä porailivat aiemmin syksyllä. Ei sillä, että kiinnostaisi koko valokuitu. Yritin niitä soppareita tavata kyllä tarkkaan, mut kun kaikki melkein oli ilmaista, niin sit saivat tuputettua. Ainut vaan, että siihen on sitten naimisissa niin kauan, kuin tätä taloa asutan ja olikohan se perusmaksu nyt 6,90 euroa kuukaudessa (kunhan joskus alkaa bitit virrata), ikuisesti, vaikka en varsinaista liittymää hankkisikaan (vaikka "pakko" kai se on hankkia). Eli paskan möivät, tuputtamalla.


Kuten huomaatte, olen helppo uhri. Ehkä ymmärrätte nyt paremmin, miksi en vastaa outoihin puheluihin.