Yksi elämän kokemusta pitkään kerännyt ihminen totesi haastattelussa, että ihmisen itsekkyys ylittää aina ihmisen ihanteellisuuden. Näinhän se menee ja siinä herra oli oikeassa. Sama herra muistetaan myös tokaisuista, kuten "minä juon nyt kahvia" (ärsyyntyneenä vastauksena toimittajan kysymykseen), sekä 1990-luvun vaihteen laman aikaisen vahvaa markkaa ajaneen katastrofihallituksen kokoomuspääministerinä. Tuo aika tosin oli kova kaikille, eikä Suomenkaan lama minkään yksittäisen hallituksen toimien tulos ollut, tietenkään. Epäolennaisten tai ikävien asioiden ruotimisen sijaan toteankin, että ihailen ihmisiä, jotka vanhemmiten alkavat oikeasti käyttää taitojaan, suhteitaan ja kokemustaan yhteisen hyvän puolesta. Pohjois-Irlannin rauhanneuvottelut ja YK:ssa toimiminen Kosovon kriisin hoidossa ovat tuon herran myöhempien aikojen duuneja. Harva pääsee vaikuttamaan samalla tavalla asioihin rauhan puolesta ja nostan Harri Holkerille noista saavutuksistaan hattua.
Yksi toinen, uransa huipulla kaiketi tällä hetkellä keikkuva ihminen on taasen sanonut, että koska Yhdysvallat on ydinasevalta - ja kaiken lisäksi ainoa koskaan ydinaseita sodassa käyttänyt valtio - on sillä moraalinen velvollisuus toimia ydinaseriisunnan puolesta. Toki tämäkin herra johtaa tälläkin hetkellä sotakoneistoa, joka pitää jöötä eri puolilla maailmaa, eikä tuo sotakoneisto ole mikään viaton ja kiltti toimija. Siinä missä Yhdysvallat edellisen johtajansa toimesta perusteli Irakiin hyökkäystä siellä tapahtuvan mahdollisen ydinasevalmistuksen vuoksi, käytti sen armeija - ja käyttää? - köyhdytetyllä uraanilla varustettuja ammuksia, jotka aiheuttavat pitkäaikaisen ydinjäteongelman taistelualueille, joilla esimerkiksi Irakissa on jo havaittu poikkeavan paljon epämuodostumia sodan aikana tai sen jälkeen syntyneillä lapsilla. Kuitenkin on muistettava myös, että tämä nykyisin Yhdysvaltoja johtava herra on esimerkiksi luvannut lopettaa terroristiepäiltyjen kidutuksen Guantanamossa, luvannut hallintonsa kanssa rahaa kehitysmaille ilmastonlämpenemisen pysäyttämiseen, pyrkinyt parantamaan oman maansa terveydenhuollon toimivuutta ja saatavuutta huono-osaisille, ja tosiaan - pyrkinyt sopimaan Venäjän kanssa ydinasearsenaalin asteittaisesta tuhoamisesta. Harvalla ihmisellä on tuollaista valtaa ja onneksi Barack Obamalla on kanttia seistä ajatustensa takana, vaikka yksi mies ei kaikkia noita asioita voisikaan paremmaksi lopulta muuttaa.
Historian suurmiehiä ovat useasti ne, jotka luovat imperiumeja, valloittavat, sotivat ja hallitsevat. On kuitenkin myös suurmiehiä, jotka tekevät tavallaan päinvastaista: Purkavat syntyneitä rakenteita ja jännitteitä, sekä pyrkivät rakentamaan parempaa tulevaisuutta rauhan ja yhteisymmärryksen kautta. Näitä henkilöitä ei välttämättä muistella yhtä suurella innolla ja antaumuksella, kuin niitä toisia, jotka estradin häikäisivät, mutta itse arvostan enemmän näitä Holkerin ja Obaman kaltaisia ihmisiä, jotka esiripun laskeuduttua alkavat lakaista näyttämöä, jotta maailma olisi hyvä paikka myös silloin, kun show on päättynyt. Toki omanlaisensa show on vaadittu myös vaikkapa Holkerin rauhanneuvotteluihin ja vaaditaan joka päivä yhä uudelleen Obaman hallinnolta uudistuksien läpiviemiseksi. Nämä mainitsemani henkilöt ovat kuitenkin löytäneet itsekkyyden ja ihanteellisuuden välimaaston, jota meidän kaikkien muidenkin kannattaisi tavoitella, koska vain toimimalla itsekkäästi ihanteidensa puolesta, voi niiden toteutumiseen oikeasti vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti