Elämäni manifesti

On tullut aika kerrata elämäni perusasiat, jotta ne eivät unohtuisi. Mistä elämäni ja maailmankuvani muodostuu?

RAKASTAN perhettäni. Minulla on ihana vaimo, jonka kanssa on helppo olla oma itsensä. Vaimoni on kaunis, hellä, pehmeä, ymmärtäväinen, fiksu, upea, nautittava ja paras ystäväni. Poikani Miro on mahtava tyyppi ja ihana persoona. Poikani Kuru on hauska pikku ukko, suloinen pakkaus. Tyttäreni on suloinen mysteeri. Isäni on lempeä ja hyvä mies. Äitini on elämäni selkärangan rakentaja. Siskoni on aina rinnallani. Appiukkoni on rehti mies. Anoppini on elämän realiteetit ymmärtävä nainen.

VIHAAN ihmisten välinpitämättömyyttä. Vihaan sitä itsessänikin. Ihmiset eivät pidä huolta toisistaan saati itsestään. Ihmiset eivät pidä huolta luonnosta, jossa elämme. Heikompiaan pitäisi auttaa, mutta on usein helpompaa kääntää katse pois ja keskittyä omaan napaan.

INHOAN väkivaltaa heikompia kohtaan. Inhoan itsessänikin sitä, että joskus käyttäydyn uhkaavasti tai tartun lastani kovasti. Mutta niitä minä vasta inhoankin, jotka hakkaavat säälittä perheitään tai tuntemattomia kadulla, kun nämä eivät satu miellyttämään. Inhoan myös henkistä väkivaltaa, jolla ihmiset pyrkivät peittämään oman heikkoutensa tai typeryytensä. Inhoan kiusaamista, oli se sitten fyysistä tai henkistä.

TYKKÄÄN uppoutua hyvän elokuvan pariin, josta saan ajattelun aihetta. Tykkään kuunnella hyvää musiikkia, josta löydän koukkuja ja hienoja melodioita ja rytmiä elämään. Tykkään mukavista ihmisistä, joiden kanssa on hyvä olla ja keskustella. Tykkään hyvästä ruoasta ja juomasta. Tykkään karkeista. Tykkään olla perheeni lähellä ja kokea itseni tarpeelliseksi. Tykkään katsoa suosikkijalkapallojoukkueeni peliä ja uppoutua sen tunnelmaan. Tykkään lukea hyvin kirjoitettuja juttuja netistä ja lehdistä.

PELKÄÄN jättäväni perheeni pulaan, jos kuolen (en pelkää kuolemaa, koska se tulee, jos on tullakseen). Pelkään väkivaltaa ilkeiden ja välinpitämättömien, sekä sekavien ja aineissa olevien ihmisten taholta. Pelkään lasteni hyvinvoinnin puolesta. Pelkään joskus liikenteessä joutuvani onnettomuuteen.

INNOSTUN joskus kirjoittamaan, enkä saa rauhaa, ennen kuin ajatukseni on luettavassa muodossa. Innostun välillä jostain biisistä niin paljon, että sitä pitää kuunnella koko ajan. Innostun välillä tekemään liikaa töitä, kun ei malta jättää asioita kesken.

SUUTUN helposti, jos olen nälkäinen tai väsynyt – tosin suuttumus ei ole siinä tapauksessa hirveän vakavaa, vaikka äänenpainoista ja käyttäytymisestä voisi toisin luulla. Suutun usein uutisia lukiessani tai kuullessani tai nähdessäni, koska median välittämä uutisvirta on näkemykseni mukaan pääasiassa täynnä huonoja uutisia. Suutun ihmisille, jotka ovat välinpitämättömiä läheisistään tai heikommistaan. Suutun itselleni, kun olen suuttunut lapsilleni, jotka eivät tahallaan tee mitään pahaa.

NAUTIN perhe-elämästä, vaikka se ei läheskään aina ole hauskaa tai helppoa – ehkä juuri siksi siitä nautin, että se on kuitenkin elämässäni merkityksellistä ja haasteellista ja perheeni tarvitsee minua. Nautin siitä, kun voin olla läheisessä vuorovaikutuksessa lapsieni kanssa ja oppia heiltä/heistä tai opettaa heitä. Nautin erinomaisesta ateriasta tai suussa sulavasta herkusta tai upeasta oluesta. Nautin hetkistä, jolloin oivaltaa elämän hienoimpia asioita ja voi todeta olevansa onnellinen. Nautin siitä, kun voi olla ystävä tai saa kokea todellista ystävyyttä. Nautin herkistä hetkistä vaimoni kanssa. Nautin, kun suosikkijoukkueeni voittaa todella tiukan taiston. Nautin, kun saan aikaiseksi jonkun jutun, josta voin olla ylpeä. Nautin, jos saan erinomaista palautetta kirjoittamastani. Nautin musiikista, jota tekee aina vaan uudestaan mieli kuunnella ja josta löytää aina uusia ulottuvuuksia.

KAUHISTELEN maailmanmenoa, jos satun uutisia lukemaan, näkemään tai kuulemaan. Kauhistelen luonnon katastrofien vaikutusta. Kauhistelen ihmisten vihaa ja väkivaltaa, sotia ja luonnon raiskausta. Kauhistelen ns. suurten johtajien hulluutta ja uhoa.

NAURAN hienoille oivalluksille, joita fiksut ihmiset laukovat. Eniten mielihyvää tuottaa nauraa lasten oivalluksille – toki myötänauraen ja sympaattisesti. Nauran hyville ja hyvin huonoille jutuille.

ITKEN kun elämä ei suju hyvin ja ahdistaa. Itken ilosta, kun elämä sujuu paremmin kuin koskaan. Itken julmia kohtaloita, jotka koskettavat. Itken harvoin ääneen.

HYVÄKSYN erilaisuuden ja pyrin toimimaan niin, että voisin joka päivä voittaa ennakkoluuloja, joita minullakin on.

HUOLESTUN usein, kun lapseni tekevät jotain mitä en voi kontrolloida.

MYKISTYN kauneuden ja viattomuuden äärellä.

HERMOSTUN liian usein lapsilleni, koska se on aivan turhaa.

KUUNTELEN huonosti, kun teen jotain muuta. Kuuntelen sujuvasti huolia ja murheita. Kuuntelen mielelläni musiikkia ja lasteni ääntä (paitsi huutoa ja itkua).

TURHAUDUN voimattomuuteni ja jaksamattomuuteni edessä vaikuttaa asioihin, joihin haluaisin vaikuttaa.

LOPETAN tekemiseni, jos minulta sitä hyvin perustellen pyydetään. Lopetan tekemiseni myös, kun olen saanut tarpeekseni. Lopetan tosin vasta, kun olen valmis lopettamaan.